Psykoterapian nopea aloitus voi auttaa elvyttämään työkyvyn

Paljon on jo ehtinyt tapahtua siinä vaiheessa, kun Varman asiantuntijalääkärinä toimiva psykiatrian erikoislääkäri Minna Sadeniemi saa eteensä työkyvyttömyyseläkehakemuksen. On todettu mielenterveyden häiriö, tyypillisesti masennus tai psykoosisairaus. On haettu voimia sairauslomasta, hoidosta ja kenties myös työkokeilusta.

Paljon on saattanut myös jäädä tapahtumatta. Sadeniemen mukaan hoito käynnistyy joskus turhan verkkaisesti. Tehottoman lääkehoidon vaihtaminen toiseksi saattaa kestää tai psykoterapian aloitus viivästyä. Hän näkee riskejä myös pitkissä sairauslomissa.

– Jos esimerkiksi masentunut ihminen jää kotiin ilman merkityksellistä tekemistä ja työyhteisöä, se ei välttämättä auta masennuksen hoidossa. On hankalaa kääntää kelkkaa vuoden kuluttua, kun jo lähteminen kotoa ulos on muuttunut vaikeammaksi. Sosiaaliset tilanteet alkavat ahdistaa, ja ihminen alkaa välttää niitä.

Sadeniemi toivoo, että mielenterveyden häiriöstä kärsivä voisi pysyä kiinni työelämässä tavallista pienemmällä panoksella kykyjensä mukaan. Samaa toivoo terapeutti Kirsi Pihlaja Väestöliiton Terapiapalveluista.

Kirsi Pihlaja tarjoaa asiakkailleen ratkaisukeskeistä terapiaa, joka on yksi lyhytterapian muodoista.

– Painopiste on viime vuosina siirtynyt pitkäkestoisesta, jopa vuosia kestävästä terapiasta lyhyempään. Lyhytterapiat auttavat varmistamaan sen, että ihminen saa apua riittävän nopeasti ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä. Kymmenen käyntikertaa riittää monelle hyvin.

Pihlaja korostaa, että moni selviää läheisen kuolemasta, parisuhteen päättymisestä tai työpaikan menetyksestä omin voimin ja lähipiirinsä avulla. Osa ei kuitenkaan pääse eteenpäin omin neuvoin.

– Jos ei saa tukea oikeaan aikaan ja jää yksin äkillisten menetysten ja muutosten tai muiden vaikeiden asioiden kanssa, voi tilanne kuormittaa liikaa ja johtaa toivottomuuteen. Toivottomuus puolestaan voi johtaa masennukseen tai ahdistukseen.

Terapia auttaa ihmistä auttamaan itseään. Valitulla menetelmällä on tutkimusten mukaan usein vähemmän merkitystä kuin sillä, että suhde terapeuttiin toimii.

– On tärkeää, että ihminen kokee tulleensa kohdatuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Yhdessä tutkitaan askeleita eteenpäin asiakkaan voimavaroja kuunnellen ja seurataan, mikä toimii, Pihlaja kuvailee.

Pihlaja tietää hyvin, että toivottomuuden tunne kumpuaa joskus työpaikalta. Töitä on liikaa tai ilmapiiri muuten vain kireä.

– Terapiassa voi oppia tunnistamaan, mihin pystyy vaikuttamaan ja mihin ei. Voi myös ehkä oppia löytämään uuden näkökulman ja hyväksymään asiat, joita ei voi muuttaa. Terapiassa voidaan myös miettiä keinoja, joilla oman kokemuksensa voi tuoda työyhteisössä esille rakentavalla tavalla.

Hän kannustaa ihmisiä kartoittamaan aina myös työn ulkopuolista elämää.
– On hyvä varmistaa, että parhaat keinot ovat käytössä myös palautumisessa.

Koronapandemia on näyttänyt, mitä voi tapahtua, kun tutut palautumis- ja selviytymiskeinot eivät olekaan käytössä. Pihlaja kertoo tapaavansa aiempaa enemmän asiakkaita, jotka kokevat toivottomuutta. Hänen mukaansa osalla on huoli toimeentulosta tai terveydestä. Monelle suurin kriisi on yksinäisyys.

– On tyypillistä, että ennen koronaa ihminen on ollut väljästi mukana jonkin porukan ulkokehällä. Kun piirit ovat kutistuneet, on hän jäänyt porukan ulkopuolelle. Sama on voinut tapahtua työyhteisöissä. On ihan normaalia, että tilanne tuo lohduttomuutta ja toivottomuutta.

Pihlaja löytää ajankohtaisesta tilanteesta kuitenkin myös yhden valopilkun.
– Osa kokee lohdullisena sen, että moni muukin on samassa tilanteessa. Koska pandemia koskettaa kaikkia, on sallittua puhua myös vaikeista kokemuksista, Pihlaja sanoo.

Minna Sadeniemen mukaan pandemia on huojuttanut myös ammatillista kuntoutusta. Esimerkiksi työkokeiluja on lykätty tai peruutettu.

Sadeniemi näkee työssään sen, miten kasvava joukko nuoria on matkalla kohti työkyvyttömyyseläkettä jo työuransa alussa. Hänen mukaansa ilmiötä eivät selitä niinkään vakavat mielenterveyden häiriöt kuin yleinen elämänhallinnan vaikeus.

– Nuori saattaa nukkua päivät ja valvoa yöt. Elämän rakenne on hukassa. Opinnot keskeytyvät toistuvasti eikä ole kykyä sitoutua työelämään.

Sadeniemellä ei ole ratkaisua nuorten tilanteeseen. Yleisesti hän muistuttaa, että omaa mielenterveyttä voi aina hoitaa.

– Suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvä ravinto ja uni, liikunta, vahvat verkostot ja kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Masentuneena näköala kapenee, mutta silloinkin voi tietoisesti yrittää pysyä arjessa kiinni ja tehdä asioita, jotka tuottivat aiemmin mielihyvää, Sadeniemi neuvoo.

– Masentuneen aloitekyky on tyypillisesti alentunut. Apua voi silloin pyytää läheisiltä: voisitko ottaa asiaksesi viedä minut silloin tällöin kävelylenkille?