Hitsipilli sammui ja kipinä myyntialalle syttyi

Töiden aloittaminen työkalu- ja varaosamyymälässä oli Mika Mykrälle hyppy täysin uuteen maailmaan. Asiakaspalvelutyössä myymälässä tarvitaan ennen kaikkea pelisilmää ja viestintätaitoja.
Mika Mykrä siirtyi käsivaivojen takia konepajasta myyntityöhön. Kuntoutus, koulutus ja sinnikäs uusien taitojen opettelu on kannattanut. Nykyinen fyysisesti kevyempi työ heijastuu positiivisesti myös siviilielämään ja satakuntalaisille tanssilavoille.

Taitava ja monipuolinen levyseppähitsaaja Mika Mykrä oli työlleen omistautunut. Vaativissa hitsauskohteissa protokollana on, että laatutarkastaja saman tien tutkii syntyneen sauman. Mykrän kädenjäljessä ei ollut juurikaan korjattavaa.

Sitten Mykrän oikea ranne alkoi kipuilla: siitä löytyi nivelrikko ja kulumia. Käsi leikattiin ja kovat säryt katosivat. Voima ja tarkkuus eivät kuitenkaan palanneet entiselleen.

– Kun aloitin leikkauksen jälkeen työt, huomasin, että sellaisetkin hitsaustehtävät, jotka olivat ennen rutiinia, osoittautuivat haastaviksi. Se kävi pahasti ammattiylpeydelleni.

Mykrä muistaa hyvin käynnin työterveyslääkärillä ja lääkärin sanat: ”mitä jos lopettaisit nämä hommat, kun olet jatkuvasti kipeä ja työssä tulee virheitä, ja hakisit ammatillista kuntoutusta.”

– Se oli kova pala, sillä olin ollut hitsaajana parikymmentä vuotta ja nautin työstäni. Ymmärsin kuitenkin itsekin sen, että muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Nyt 52-vuotias Mykrä ei ole ajatellut esimerkiksi eläkkeelle hakeutumista.

– Ei missään nimessä. Olen tehnyt aina hommia. Aloin jo esimerkiksi 13-vuotiaana hoitaa kotitilalla navetan iltatyöt. Aikani ei edes kuluisi kotona.

”Itselleen pitää olla rehellinen”

Varma selvitti Mykrän tilanteen ja totesi, että hänellä on oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Varma pyysi yhteistyökumppaniaan Valmennuskeskus Publicia (nykyinen Eezy Työllisyyspalvelut) suunnittelemaan Mykrän ammatillisen kuntoutuksen.

– Kuntoutuskeskuksen valmentajan kanssa käydyt keskustelut olivat erittäin tärkeitä. Sain muun muassa kotitehtäväksi miettiä kolmea minua kiinnostavaa ammattia. Pohdin autokuskin töitä, kiinteistöhuoltoa ja myyntialaa. Totesimme yhdessä, että myyntiala olisi näistä sellainen, joka ei rasittaisi kättä liikaa.

Kolmen kuukauden kokeilu työkalu- ja varaosamyymälä Kiviniitty Huittisissa vahvisti asian. Tätä seurasi 12 kuukauden työhönvalmennus samassa työpaikassa.

Työhönvalmennuksen aikana Mykrä syvensi osaamistaan Kiviniityn työtehtävissä ja suoritti samalla 150 osaamispisteen laajuisen liiketoiminnan ammattitutkinnon.

Helmikuussa 2024 hän sai vakituisen myyjän paikan yhtiöstä.

– Haluan sanoa muillekin, joiden pitää terveyssyistä vaihtaa työpaikkaa, että on tärkeää olla itselleen rehellinen. Kannattaa miettiä tarkkaan, mistä on kiinnostunut ja minkälaisessa ammatissa on valmis jatkamaan vaikka loppuikänsä. Sen jälkeen tarvitaan sitten sinnikästä uusien taitojen opettelua, Mykrä miettii.

– Mikalla ei ollut aikaisempaa kokemusta alalta, mutta näin, että hänellä oli asiakaspalveluun sopivia ominaisuuksia ja kova motivaatio, kuvailee Kiviniitty Huittisen kehityspäällikkö Jarkko Selus (oik.).

Asiakastyössä tarvitaan viestintätaitoja

Mykrä kuvailee, että siirtyminen konepajasta työkalu-, suojain- ja varaosamyyntiin erikoistuneeseen myymälään oli hänelle hyppy aivan uudenlaiseen maailmaan.

– Hitsaaja tekee töitä yksin, mutta myyjälle tärkeää on nimenomaan ihmisten kohtaaminen. Asiakastyössä tarvitaan aivan omanlaistaan pelisilmää ja hyviä kommunikaatiotaitoja. Entisessä työssäni teräslevylle sai joskus vähän kiukutellakin; se ei pahoittanut mieltään. Täällä sellainen ei tule tietenkään kysymykseen. Myyjä on yrityksen kasvot ulospäin.

Mykrän mieleen tulee äskettäinen tapaus, kun ahvenanmaalaiset nuoret miehet asioivat liikkeessä – kielenä käytettiin suomea, ruotsia, englantia ja vähän eleitäkin – ja kaikilla oli hauskaa ja asia tuli hoidettua. Ja toinen tilanne, kun kahdeksankymppiset rouvat alkoivat nauraa kihertää, kun myyjä kysyi heiltä, että mitäs tytöille saisi olla?

– Ihmisten kanssa on tosi kivaa. Sekin on mainiota, että toisin kuin konepajalla, täällä ei ole käryjä, meteliä eikä likaista.

Suhde tietokoneeseen kehittyy

Mykrä kertoo, että haastavinta uudessa työssä on ollut it-asioiden oppiminen.

– Niissäkin lähdin liikkeelle ihan nollatasolta. Ensimmäisenä päivänä kysyin työkavereilta, mistä tietokone laitetaan päälle. Työkaverit ovat tukeneet ja opettaneet minua upeasti koko ajan.

Opeteltavaa on riittänyt tietenkin myös myymälän yli 90000 varastoitavassa artikkelissa.

– Valikoiman ja tuotetiedon hallinnassa tarvitaan juuri tuota it:tä. Käytän eniten myynti- ja hakuohjelmia, ja ne ovat vielä hankalia. Tietokone on vähän mörkö, mutta myös tärkein työkaluni. Suhteemme on kehittymässä.

Mika Mykrä kertoo, että uudessa työssä tietokoneet ja -järjestelmät ovat vaatineet eniten opettelemista. Työkaverit myymälässä ovat auttaneet häntä paljon it-asioissakin.

Kaikilla on yhteinen tavoite

Kiviniitty Huittisen kehityspäällikkö Jarkko Selus kertoo huomanneensa Mykrän potentiaalin jo työkokeilusta sovittaessa.

– Mikalla ei ollut tosiaan aikaisempaa kokemusta alalta, mutta näin, että hänellä oli asiakaspalveluun sopivia ominaisuuksia ja kova motivaatio. Tärkeää matkan varrella on ollut myös se, että yhteys kuntoutuskumppaniin on säilynyt koko ajan ja että Mikalle löytyi hyvä koulutuspaketti, Selus toteaa.

Mykrä kiittää lämpimästi Varmaa ja uutta työnantajaansa.

–Varma mahdollisti kaiken. Se maksoi kuntoutukseni ja uskoi minuun. Myös työnantaja on uskonut minuun ja laittanut valtavasti aikaa ja työtä koulutukseeni ja opastukseeni.

– Jarkon kanssa meillä on hyviä välitsekkejä. Pohdimme, mitä minun kannattaisi tehdä seuraavaksi ja mihin panostaa. Kaikilla on ollut yhteinen päämäärä, että työllistyisin tänne ihan oikeasti, Mykrä korostaa.

Uutta potkua myös tanssilavoille

Mykrä viihtyy nyt työssään mainiosti. Kunnianhimoisena työntekijänä hän on ottanut tavoitteekseen tulla todella hyväksi myyjäksi.

Uusi ura ja fyysisesti kevyempi työ on heijastunut positiivisesti myös siviilielämään. Mykrä harrastaa lavatansseja: laaja repertuaari ulottuu hitaasta valssista potkumasurkan kautta lindy hopiin.

– Tansseissa pidellään daamia ja käytetään muutenkin paljon käsiä. Nykyään pystyn taas tanssimaan vähän entistä pitempään, kun työpäivät eivät kuluta fyysisesti niin paljon, hän iloitsee.

Voisit olla kiinnostunut myös näistä