Alkuvuoden aikana ohjelmistorobotiikka on täyttänyt työpöytääni ja sähköpostiani. Digityöntekijän/ohjelmistorobotin "rekrytointikokemuksessa" oli joitakin yhtäläisyyksiä ihmisen rekrytointiin. Esimiehelle rekrytointi ja uuden työntekijän aloittaminen ovat mielenkiintoisia vaiheita. Varsinaista rekrytointia ennen on käyty keskusteluja ja suunniteltu, millaista osaajaa haluamme ja mihin rooliin. Toiveita ja tarpeita on sovitettu yhteen haastatteluissa. Kun sopiva osaaja on löydetty, alkaa seuraava vaihe eli uuden osaajan integrointi työyhteisöön.
Uuden työntekijän - ihmisen tai robotin - osalta perehdytyksen jälkeen aika näyttää tekemisen tavan ja kyvyn saada aikaan tulosta. Ihmiseen verrattuna tuo ykkösistä ja nollista koostuva tiimiläinen on edellyttänyt perehdytyksen suunnittelussa erilaista tapaa ajatella asiaa. Usein etenkin eläkealalla meille tuleva uusi osaaja ei osaa prosessejamme, työtapojamme tai ohjeitamme. Lähiperehdytyksen aikana edellä mainittuja käydään läpi perehdytettävän ja perehtyjän kanssa. Robotin osalta perehdytys on erilainen. Robotti "lukee" sille tehdyn manuaalin/työohjeen ja noudattaa sitä kirjaimellisesti väsymättä ja ajattelematta. Ytimessä kuitenkin se, että robotti tekee työn ajallisesti murto-osassa ja tasalaatuisesti. Ennen juhannusta jäin lomalle levollisin mielin, olimmehan tulleet ohjelmistorobotiikkakokeilun siihen vaiheeseen, että oli tuotantoon siirron aika.
Muistan hyvin omakohtaisen kokemuksen huhtikuulta 2010, kun nykyinen tiimiläiseni opetti minulle työtä, jota robotti nyt tekee. Lähdimme liikkeelle perusasioista. Lähiperehdytyksen aikana tarkoitus ei ollutkaan, että tulen osaajaksi, mutta se antoi perusosaamisen, jonka jälkeen tarvittiin toistoja sekä toisaalta rohkeutta ja uskallusta kysyä ja selvittää asioita. Kaikissa työyhteisöissä kysyminen ja auttaminen eivät ole itsestään selviä asioita, mutta meillä kysymyksiin on aina saanut vastauksen. Kuluneesti todettakoon, että tyhmiä kysymyksiä ei ole ollut. Jo tuolloin 7 vuotta sitten huomasin armollisen asian, että konkarillakaan ei ole aina lonkalta heittää oikeaa vastausta tai niitä oli useampi. Asiat tuppaavat olemaan hieman monimutkaisia.
Työ, joka on nyt digitalisoitu alkuvuoden aikana, oli sitä työtä, jota tulin tekemään Varmaan keväällä 2010. Minulle annettiin oman lähiperehdytykseni aikana tuon työvaiheen tekemiseen eväät ja mahdollisuudet, mutta varsinainen osaaminen rakentui palanen kerrallaan kysyen, kyseenalaistaen ja oppien. Tuhansien ja taas tuhansien käsittelyjen jälkeen minulle tuli osaamista, jota voin hyödyntää tänäkin päivänä, vaikkakin toisesta näkökulmasta ja roolista käsin.
Robotti on korvaamassa tärkeän vaiheen prosessissamme ja tekee määriteltyjä osia eläkeratkaisuprosessista. Kaikissa kohdissa se ei korvaa ihmistä eikä sen ole tarkoituskaan korvata, mutta se tekee tärkeitä rutiinitoimenpiteitä, joiden automaatio on edellytys sille, että prosessimme on myös jatkossa sujuva. Prosessien selkeyttäminen, virtaviivaistaminen ja yksinkertaistaminen mahdollistavat automaation jatkokehittämisen. Robotti vapauttaa meillä aikaa vaativampaan asiantuntijatyöhön. Tässä työssä tarvitaan meitä molempia: ihmistä ja robottia.