Sylvia Hirn työskenteli kustantamossa (kuva vasemmalla) ja Postipankissa.
Sylvia Hirn työskenteli kustantamossa (kuva vasemmalla) ja Postipankissa.
Saimi Lehtonen kuvattuna Turussa järjestetyssä 100-vuotiaiden tapahtumassa toukokuussa.
Saimi Lehtonen kuvattuna Turussa järjestetyssä 100-vuotiaiden tapahtumassa toukokuussa.

100-vuotiaiden työmuistoja tietokoneajan alkutaipaleelta ja pukutehtaalta

26.6.2017

Varma kerää Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi yli 100-vuotiailta asiakkailtaan muistoja työvuosilta. Julkaisemme muistoja tämän vuoden aikana verkkosivuillamme.

Sylvia Hirn, työvuosia kustantamossa ja palkanlaskijana

Sylvia Hirn työskenteli oikolukijana miehensä Niilo Hirnin rinnalla kustantamo Nide Oy:ssä Hämeenlinnassa 1950-luvulla kustantamon lopettamiseen asti vuoteen 1961.

Myöhemmin Sylvia Hirn työskenteli palkanlaskijana Postipankissa. 1970-luvulla pankissa siirryttiin tietokoneaikaan koskien nimenomaan palkanlaskua. Hän oli siirtämässä tietoja papereilta tietokoneelle useamman vuoden ajan ja päivät olivat pitkiä. Työpaikka oli Helsingin Hakaniemessä.

Saimi Lehtonen, 30 vuoden työura ompelijana

Heinäkuussa 1917 Viipurissa syntynyt Saimi Lehtonen työskenteli ompelijana Kestilässä kahteen otteeseen, yhteensä lähes 30 vuotta.

Ensimmäinen pesti kesti noin 8 vuotta. Se alkoi  vuonna 1936, jolloin Saimi ompeli napinläpejä miesten takkeihin. Töihin kuului ompelun lisäksi myös merkkaus, puhdistus sekä muut viimeistelytyöt. Alkoi myös asepukujen ompelu, joihin Saimi teki napinläpitöitä. Saimi muistaa, miten raskaita sarkamanttelit olivat käsitellä.

Saimi kulki kävellen Pahaniemestä töihin ja sota-aikana tuli välillä hälytyksiä ja pommituksiakin, jolloin hän juoksi äkkiä suojaan. Hän muistaa erityisesti yhden tilanteen, jolloin Valiota pommitettiin kuuden aikaan aamulla. Silloin hän juoksi Brahenkadun ja Läntisen Pitkänkadun kulmassa kadulta pihalle ”kiviholvin” suojaan. Toinen työmatkamuisto sota-ajalta oli sellainen, että kerran aamulla ”pikku-Berliinin” (saksalaisten parakki) aidanraosta oli mies heilutellut kirjettä ja nätisti pyytänyt, että Saimi veisi kirjeen perille. Ja niin hän myös teki.

Lasten kasvettua Saimi meni uudelleen Kestilään noin 20 vuodeksi, mutta joutui jäämään kaatumisesta johtuvan käden vamman takia sairauseläkkeelle 1970-luvulla.

Koko uran ajan Kestilässä hänen työnään oli olla napinläpikoneella, joka oli automaattinen. Aluksi työhön kuului myös työajan jälkeen joka lauantai koneen puhdistaminen. Enimmäkseen Saimilla oli työnä miesten pukujen takit, joihin tuli kolme napinläpeä. Päivässä valmistui napinlävet noin 200 takkiin.

Työtä piti tehdä hiljaa. Ei saanut puhua eikä nauraa vaan piti todella keskittyä työhönsä. Pomot olivat silti mukavia. Hiukan häntä ärsytti, kun ”kellokallet” kävivät välillä vahtimassa. Kerran hän oli sanonutkin eräälle kellokallelle ”Kumpaa sinä ihailet enemmän, minua vai työntekoani?” Niin oli äijä heti siitä lähtenyt.

Saimi muistelee Kestilää hyvänä työnantajana ja mielekkäänä työpaikkana.

Suuret kiitokset kaikille muistoja ja valokuvia toimittaneille asiakkaillemme. Muistoja voi edelleen lähettää osoitteeseen: 

Varma
Viestintä/Hanna Leskelä
PL 1
00098 VARMA

{{errorMessage}}

Avainsanat

Blogi