Saksan teollisuuden odotukset ovat painuneet heikoimmille tasoille sitten vuoden 2012, ja helmikuussa tehdastilaukset romahtivat entisestään. Euroalueen talouden moottori Saksa on pettänyt markkinoiden odotukset jo viime vuoden alusta lähtien, mutta viime kuukausina heikkous on heijastunut myös maan kasvuennusteisiin, joita on leikattu rankalla kädellä vuoden edetessä. Heikkoa kehitystä on selitetty usealla kertaluonteisella tekijällä, jotka ovat painaneet teollisuuden aktiviteettia. Jarrutuksen syvyys viittaa kuitenkin vahvasti siihen, että Saksan teollisuuden ongelmat ovat oire maailmantalouden laajamittaisemmasta jarrutuksesta, jonka juuret ovat Kiinan aiemmissa toimissa velkaantumisen jarruttamiseksi, kauppasodan aiheuttamasta epävarmuudesta sekä rahoitusmarkkinoiden likviditeetin kiristymisestä viime vuoden lopulla.
Edellä mainitut ongelmat vaativat Saksan sijaan politiikkareaktioita ongelmien alkulähteillä, ja näyttää siltä, että viime kuukausina tilanne on kehittynyt parempaan suuntaan. Kiinan viranomaiset ovat jo elvyttäneet talouttaan, ja varhaisia merkkejä teollisuuden aktiviteetin vakiintumisesta on nähtävissä. Yhdysvaltain ja Kiinan väliset kauppaneuvottelut näyttävät etenevän kohti jonkinlaista ”diiliä”, joka toteutuessaan vähentäisi yritysten epävarmuutta ja tukisi viime kuukausina lykättyjä hankintoja. Rahoitusmarkkinat ovat puolestaan saaneet helpotusta Yhdysvaltain keskuspankin Fedin kevyemmistä rahapolitiikan linjauksista. Parhaassa tapauksessa talouskasvu ensin vakiintuu ja osoittaa elpymisen merkkejä vuoden loppupuolella, mikä lykkäisi markkinoiden odotuksia pitkän noususuhdanteen päättymisajankohdasta eteenpäin.
Miten sijoitusmarkkinoiden voisi sitten odottaa reagoivan edellä kuvattuun kehityskulkuun? Valtionlainojen korot ovat vajonneet nopeasti, kun talouskasvu ja inflaatio ovat hidastuneet ja odotukset globaalien keskuspankkien rahapolitiikan normalisoinnista ovat lykkääntyneet tulevaisuuteen. Osakemarkkinoilla on alkuvuonna nähty huikean vahvaa kehitystä, vaikka yritysten tulosennusteita on yhä leikattu. Samaan aikaan yrityslainojen riskilisät ovat kaventuneet, kun rahoitusmarkkinoiden stressi ja pelot yritysten velanhoito-ongelmista ovat hälventyneet.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vuosi on vielä nuori ja paljon hyviä uutisia on jo hinnoissa. Saattaa olla, että piristyvä kasvu ja ratkaisu kauppasotaan tukee riskinottohaluja lisää, mikä perustelisi osakekurssien nousun jatkumisen. Mutta nämä positiiviset uutiset todennäköisesti nostaisivat riskittömiä valtionlainojen korkoja ja hälventäisivät korkojen laskun aiheuttamaa tsunamia, joka on ajanut sijoittajia takaisin korkeamman riskin sijoituskohteisiin. Uskon, että nimenomaan paluu viime vuosien nollakorkoympäristöön yhdistettynä vaimeaan kasvuun ruokkii sijoittajien intoa etsiä sijoituskohteita, jotka tarjoavat huomattavaa ylituottoa riskittömän koron päälle: kiinteistöt, yrityslainat, hyvää osinkotuottoa tarjoavat osakkeet. Mikäli korot kääntyisivät takaisin nousuun, saattaisivat kuluvan vuoden parhaat tuotot olla jo takana, vaikka suurempi turbulenssi väistettäisiin.
Toinen ikävämpi vaihtoehto on se, että kasvu vakiintuu hetkeksi, mutta tehdyt toimenpiteet eivät riitä palauttamaan yritysten rapautunutta luottamusta. Tällöin yritysten tulosnäkymät jatkaisivat heikentymistään, eikä pelkkä rahapolitiikan pitäminen ennallaan riittäisi tilanteen kohentamiseen. Tässä skenaariossa korot jatkaisivat laskuaan ja osakekurssit kääntyisivät tuntuvaan laskuun.
Todennäköisesti tiedämme keskikesään mennessä, kumpaan suuntaan vaaka kallistui ja näemme, oliko alkuvuonna vahvistuneelle optimismille perusteita. Yllätysten vuosi ei ole välttämättä ohitse.