Työkykyhaasteet ja työkyvyn tukeminen kytkeytyvät yhteiskunnalliseen kehitykseen. Agraariyhteiskunnassa, teollistuneessa yhteiskunnassa, palveluyhteiskunnassa ja tietoyhteiskunnassa työkykyongelmat ja niiden ratkaisut painottuvat eri tavoin. Nykypäivän työelämässä yhä useammassa työtehtävässä korostuvat tiedon käsittelyyn liittyvät kuormitustekijät.
Koska tutkimustieto kumuloituu viiveellä, tiedämme usein enemmän menneen kuin nykyisen työelämän työkykyhaasteista. Siksi viime aikoina lisääntyneiden sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden taustalla olevista syistä ei toistaiseksi ole olemassa tutkimusnäyttöä. Valistuneet arvaukset liittyvät sosiaaliturvajärjestelmän piirteisiin, työvoiman rakenteeseen ja työelämän uudenlaiseen kuormittavuuteen.
Myös työkyvyn tukeminen muuttuu ajassa. Aikaisemmin informaation jakaminen joko tutkimustiedon, yleisten mallien tai hyvien käytäntöjen muodossa oli riittävää. Kansallisilla ohjelmilla ja lainsäädännön kehittämisellä luotiin pohjaa työkyvyn tukemiselle.Nyt yhä useammalla työpaikalla perusasiat, kuten työkykyongelmien havaitsemiseen liittyvät toimintamallit, ovat kunnossa. Siksi vaikuttavuuden kannalta on tärkeää, että työkykyjohtaminen perustuu juuri kohteena olevan yrityksen liiketoiminnan, työelämän muutoksen ja henkilöstörakenteen tarpeisiin.
Työkyvyn tukeminen on aina perustunut dataan, jota on kerätty, tallennettu ja analysoitu kunkin ajan nykyaikaisilla välineillä. Digitalisaation myötä työkyvyn kannalta olennaista dataa on aikaisempaa enemmän hyödynnettävissä. Se on myös aikaisempaa ajantasaisempaa. Historian kuvailusta ja analyysistä päästään yhä useammin ennakointiin ja toiminnan ohjaamiseen datalähtöisesti.
Uuteen aikaan ja datan hyödyntämiseen liittyy myös uudenlaisia eettisiä kysymyksiä, joista on tarpeen käydä keskustelua. Tietoturvasta ja -suojasta ei ole mahdollista tinkiä piiruakaan. Kaikki mikä on teknisesti mahdollista tai näyttävää, ei myöskään välttämättä ole hyödyllistä ja vaikuttavaa.
Digitalisaatio voi kuitenkin tuoda suoranaisia läpimurtoja työkykyjohtamisen perinteisiin haasteisiin. Esimerkki tällaisesta on työkykyä koskevien mittareiden tiiviimpi yhdistäminen yrityksen johtamisjärjestelmään. Näin työkykyjohtaminen ei enää ole erillistä organisaation johdon huomiosta kilpailevaa toimintaa vaan kiinteä osa organisaation johtamista.
Työkykyjohtamisen muuttuessa yhä enemmän tiedolla johtamiseksi, keskeisiksi toimijoiksi nousevat tahot, joilla on hallussaan työkykyjohtamiseen liittyvää dataa ja jotka pystyvät hyödyntämään sitä.
Eläkevakuuttajat toimivat työurien ja työkyvyn tukemisen keskiössä. Tämän roolin pohjana on tiivis yhteys asiakasyrityksiin, vankka osaaminen työkykyasioissa sekä työkykyjohtamisen kannalta olennainen data. Työkykyjohtaminen niveltyy suoraan eläkevakuuttajien perustehtävään eli eläkkeiden turvaamiseen ja työkyvyttömyysriskin hallintaan.
Varman liiketoimintalähtöinen työkykyjohtaminen antaa hyvät edellytykset muuttuvan työelämän ja juuri tämän ajan työkykyongelmien ratkaisemiseen. Keskiössä on työ, ja sen mukanaan tuomat haasteet työkyvylle ja sen tukemiselle.
Tiedolla johtamisen kehittämisellä on mahdollista parantaa työkykyjohtamisen vaikuttavuutta merkittävästi. Uudenlaiset datalähteet, kuten työn tekemisestä syntyvä ”työdata” tai työkuormituksen sekä palautumisen mittaaminen saattavat myös olla tärkeitä, kun pohditaan juuri tämän ajan työkykyongelmia.
Pauli Forma
Pauli Forma on työuransa aikana työskennellyt eri tehtävissä työeläkealalla ja tutkimusorganisaatioissa. Paulin keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet työkyky, työkyvyn tukeminen sekä toimintaympäristön muutos. Ajankohtaisia näkökulmia tällä hetkellä ovat megatrendien vaikutukset työelämään sekä työkyvyttömyysriskeihin ja niiden hallintaan. Työn ulkopuolella Pauli harrastaa liikuntaa, lukemista, kirjoittamista ja ruoanlaittoa.