Miten ehkäistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvaa työkyvyttömyyttä?

Tuki- ja liikuntaelinoireista johtuvat sairauspoissaolot ovat jääneet julkisessa keskustelussa lisääntyneiden mielenterveyspoissaolojen varjoon. Suomessa on kuitenkin toimialoja, yrityksiä ja ammattiryhmiä, joissa tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät poissaolot ja työkyvyttömyysriskit ovat edelleen yleisiä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla, kuljetusalalla sekä teollisuudessa hankalat työasennot ja nostot ovat merkittäviä kuormitustekijöitä. Palvelu- ja rakennusalalla korostuu lisäksi seisomatyöstä aiheutuva kuormitus. Myös yksipuoliset ja staattiset työasennot esimerkiksi asiantuntijatyössä tuovat haastetta työkykyriskien hallintaan.

Tuki- ja liikuntaelinoireet ovat myös ikään liittyvä tekijä, kun iän karttuessa ne lisääntyvät. Samalla huolestuttavaa on myös viime vuosien tiedot nuorten ja erityisesti varusmiesten fyysisen kunnon heikkenemisestä. Fyysisesti kuormittava työ ja heikko fyysinen kunto on huono yhtälö työkyvyttömyysriskin näkökulmasta.

Selvitimme Varmassa hakemusdatan perusteella eri ammattiryhmien työkyvyttömyyden syitä. Esimerkiksi rakennustyöntekijöillä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat työkyvyttömyyden syynä 54 prosentilla ja mielenterveyteen liittyvät sairaudet 15 prosentilla. Luvut keikahtavat toisin päin toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä: tuki- ja liikuntaelinoireista aiheutuu työkyvyttömyyttä 26 prosentille ja mielenterveyden diagnoosit ovat työkyvyttömyyden syynä 40 prosentilla.

Oman yrityksen työkyvystä kertovaan dataan kannattaa perehtyä ja yhdessä työterveyshuollon ja muiden kumppaneiden kanssa selvittää, millaisia työkyvyttömyysriskejä yrityksessä on ja miten niitä voidaan ehkäistä. Olennaista on analysoida mikä riskiä aiheuttaa ja miten sitä voisi vähentää. 

Teollisuuden toimialan asiakasyrityksessämme oltiin huolissaan työkyvyttömyysmaksuluokan noususta ja siitä aiheutuvista lisäkustannuksista. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi oli useita työkyvyttömyyseläkkeitä, osatyökyvyttömyyseläkkeitä ja sairauspoissaoloja. Työkykyjohtamisen ohjausryhmässä päätettiin selvittää yhdessä työterveyshuollon ja Varman kanssa keinoja tilanteen korjaamiseksi. Erilliseen työpajaan osallistui yrityksen HR:n ja johdon lisäksi työterveyshuolto ja Varma. 

Työpajalla oli kolme tavoitetta:

1. Kerätä yhteen tieto siitä, mitä jo nyt tehdään tuki- ja liikuntaelinsairauksien vähentämiseksi ja millaisia tuloksia toimenpiteillä on ollut.
2. Selvittää, millaisia toimenpiteitä yleisesti on hyödynnetty teollisuuden alalla tuki- ja liikuntaelinsairauksien hallinnassa.
3. Ideoida uusia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvaa oireilua ja sairauspoissaoloja.

Työpajassa pohdittiin myös ennakoivia toimia tule-sairauksien ehkäisemiseksi nuoremmissa ikäluokissa.

Työpajan osallistujat keräsivät jo nyt käytössä olevia toimenpiteitä omista näkökulmistaan ja toimenpiteet jaoteltiin sen mukaan, onko toimijana työntekijä vai organisaatio ja onko toimenpide ennaltaehkäisevä vai hyödynnetäänkö sitä silloin, kun oireita jo on.  

Jo käytössä olevista toimenpiteistä valittiin kolme tärkeintä edelleen kehitettäväksi, ja uudet ideat kirjattiin muistiin. Tärkeää oli havaita, että eteneminen vaatii selkeät tavoitteet ja konkreettisen suunnitelman tuleville vuosille. Jatkossa yritys haluaa osallistaa myös työntekijöitä kehitystyöhön.

Kumppaneiden kanssa käytävä keskustelu on tärkeää. Kaikkea ei yrityksen tarvitse itse keksiä, erilaisia vaikuttavia toimenpiteitä tuki- ja liikuntaelinsairauksien hallintaan on toteutettu monissa yrityksissä. Esimerkiksi nämä ovat melko yleisiä ja helposti toteutettavia toimenpiteitä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja niihin liittyvän työkyvyttömyysriskin ennaltaehkäisyssä:

1. Rekrytoinnissa ja perehdytyksessä ergonomia on systemaattisesti huomioitu ja varmistettu.
2. Työhöntulotarkastuksessa uudet työntekijät ohjataan työfysioterapeutin vastaanotolle, jolta saadaan konkreettinen ohjeistus turvallisiin työtekniikoihin ja työergonomiaan.
3. Kaikilta edellytetään ergonomiaohjeistuksen noudattamista.
4. Riskien arvioinnissa huomioidaan ergonomia ja tules-riskit ja siirrytään havainnoista tekoihin.
5. Hyödynnetään työterveyshuollon työpaikkaselvityksen tuloksia ja varmistetaan suositusten mukaisten kehitysehdotusten eteneminen.
6. Koulutetaan yritykseen ergonomiaosaajia tai -opastajia.
7. Hyödynnetään työkiertoa kuormituksen vähentämiseksi.
8. Selkiytetään varhaisen tuen mallin hyödyntämistä tule-sairauksissa.
9. Tehdään selkeä tules-polku ja ohjeistus sekä esihenkilöille että työntekijöille eri tilanteisiin: miten toimitaan, kun oireita alkaa ilmaantua, on toistuvia sairauspoissaoloja tai sairauspoissaolot pitkittyvät.
10. Hyödynnetään väliaikaisia työn muokkausmahdollisuuksia oireiden ilmaantuessa ja työhönpaluun yhteydessä.
11. Hyödynnetään henkilöstökyselyiden tuloksia, seurataan sairauspoissaoloihin liittyviä tunnuslukuja ja tehdään päätöksiä ja toimia tilanteen mukaan.
12. Osallistetaan työntekijöitä työn ja ergonomian kehittämiseen.
13. Kannustetaan ja luodaan mahdollisuuksia oman työkyvyn ylläpitämiseen ja fyysisen toimintakyvyn varmistamiseen.

Enemmän panostusta yrityksessä tarvitaan, kun halutaan tarkempaa tietoa fyysisestä kuormituksesta eri työliikkeissä tai tehtävissä (esim. älyvaatetutkimukset), halutaan tukea henkilöstöä fyysisen terveyden ylläpitämisessä ja parantamisessa (esim. erilaiset terveysohjelmat) tai muuttaa työprosesseja tai -välineitä ergonomisemmiksi.  

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että työn ja työelämän muuttuessa meidän kaikkien tehtävä on poistaa kitkaa työn ja ihmisen välistä. Pidetään yhdessä huolta tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvystä.