Jotta hakijalle voidaan myöntää ammatillinen kuntoutus, tulee hänellä olla todettavissa työkyvyttömyyseläkkeen uhka lähivuosina – vähintään osakuntoutustuen uhka riittää. Sen lisäksi uhkaan tulee voida vaikuttaa, koska työeläkeyhtiön ammatillisen kuntoutuksen tarkoitus on estää tai myöhentää työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista ja täten säästää eläkemenoa. Jotta kuntoutuksella voitaisiin vaikuttaa uhkaan, täytyy ajankohdan olla otollinen kuntoutukselle.
Jos sairauden hoito tai kuntoutus on täysin kesken, on jo pelkästään ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arviointi usein mahdotonta. Ammatillisen kuntoutuksen oikeuden arvioinnissa otetaan huomioon hoidon ja kuntoutuksen mahdollisuudet, joten niiden tehosta ja vaikutuksesta tulee olla riittävä käsitys. Jos hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia on paljon vielä käyttämättä ja kyseessä on sairaus, jonka kulkuun voidaan oleellisesti vaikuttaa, täytyy näiden keinojen käyttöä olla yritetty riittävästi.
Ajoittain työkykyä toki heikentää sairaus, jonka kulkuun tai ennusteeseen ei hoidolla ja kuntoutuksella voida oleellisesti vaikuttaa, ja lääketieteellisen tiedon valossa voidaan todeta, että työkyvyttömyys uhkaa lähivuosina, ellei ammatillisen kuntoutuksen toimia toteuteta. Tällöin oikea-aikaisuudessa kyse on pikemminkin terveydentilan riittävyydestä ammatilliseen kuntoutukseen osallistumiseen. Samaan aikaan tulee siis olla riittävän vaikea sairaus, joka aiheuttaa eläketasoista työkyvyttömyyden uhkaa lähivuosina, mutta terveyden tulee riittää kuntoutukseen.
Jos henkilöllä on esimerkiksi kesken hoitoja, joihin liittyy paljon haittoja ja niihin liittyvää lyhytaikaista työkyvyn heikkenemistä, ei ammatillinen kuntoutus ole oikea-aikaista. Jos taas esimerkiksi päihdehoito on niin alkutekijöissään, että tilanne on vielä liian hauras ja epävarma kuormituksen lisäämiseksi, ei ammatillista kuntoutusta myöskään voi pitää ajankohtaisena. Tulossa olevat leikkaushoidot voivat joskus olla este, mutta usein, jos ennustetta voidaan jo arvioida, voi ammatillisen kuntoutuksen suunnittelua ainakin käynnistellä leikkauksen odotusaikana. Aktiivisia kuntoutustoimia ei välttämättä kuitenkaan kannata käynnistää, jos leikkaus toteutuu lähiaikoina, ettei esimerkiksi työkokeilu keskeydy toimenpiteeseen ja siitä toipumiseen.
Ammatillisena kuntoutuksena voidaan tukea työkokeilua, työhönvalmennusta, uudelleenkoulutusta tai elinkeinotukea. Työkokeilu omalle tutulle työpaikalle saattaa joskus olla mahdollista toteuttaa varhaisemmin kuin vaikkapa uudelleenkoulutus, sillä täysipäiväinen opiskelu ja uuden oppiminen voivat vaatia enemmän voimavaroja. Oikea-aikaisuus kuntoutukselle riippuu siis jossain määrin myös suunnitelluista toimenpiteistä.
Oikea-aikaisuuden arviointi vaatii laajaa yhteistyötä. Hoidon vaikutusten ja ennusteen osalta tarvitaan usein terveydenhuollon, esimerkiksi työterveyshuollon asiantuntemusta. Työpaikan voi yksin olla vaikea arvioida oikea-aikaisuutta, sillä paras tieto hoidosta ja työkyvyn ennusteesta on terveydenhuollossa. Työterveysneuvottelun merkitys korostuu, kun pohditaan monimutkaisemman työkykyhaasteen oikea-aikaista kuntoutusta.
Kun suunnitellaan paluuta omalle työpaikalle työkokeilun keinoin, kuuluu suunnitteluun olennaisesti työtehtävistä ja työajasta sopiminen. On tärkeää käydä lääkärin, kuntoutujan ja työnantajan kanssa keskustelua siitä, minkälainen työ sopii, milloin on hyvä aloittaa ja minkälaisella työtahdilla edetään kohti täyttä työaikaa.
Joskus varsinkin työajan nostaminen voi aiheuttaa huolta. Työkokeilun minimituntimäärä on 20 tuntia viikossa, ja aika pian, usein ensimmäisen kuukauden jälkeen, työaikaa pyritään nostamaan. On tärkeää pohtia, ollaanko oikean etuuden piirissä, jos työkokeilun kesto ei tunnu lainkaan riittävältä tai se edellyttää liian nopeaa kuormituksen lisäämistä. Toki työkokeilukin on nimensä mukaisesti kokeilua, eikä kaiken tarvitse onnistua heti, vaan työtehtäviä ja työaikaa voidaan muokata kuntoutuksen edetessä.
Jotta kuntoutus voisi olla vaikuttavaa, tarvitaan motivaatiota lähteä liikkeelle hyvissä ajoin ja uskallusta suunnitella sekä edetä vailla täsmällistä tietoa siitä, miten ammatillinen kuntoutus tulee onnistumaan. Olemme Varmassa nostaneet viime vuosina useasti esiin työn kuntouttavan vaikutuksen. Hyvä suunnittelu ja tuki työpaikalla ja terveydenhuollossa auttavat paljon. Kun työkyky on arvioitu riittäväksi, kohtuullisen nopea eteneminen käytännön toimiin tuo kuntoutujalle uutta ajateltavaa, voi kohottaa itseluottamusta ja lisäksi parantaa usein taloudellista tilannetta. Etuuden maksaminen alkaa, kun esimerkiksi työkokeilu päästään aloittamaan.
Terveydenhuollossa on toki hyvä nöyränä tunnistaa se, että toimimme useimmiten todennäköisyyksien varassa, mutta rohjeta kuitenkin ottaa kantaa ennusteeseen ja ajankohtaisuuteen käytössä olevien tietojen valossa. Ammatillinen kuntoutus ei voi paikata puuttuvaa hoitoa, mutta voi riittävän hyvän hoidon rinnalla ja oikea-aikaisena mahdollistaa paluun kestävästi takaisin työhön.
Tiia Reho
Tiia Reho on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on työkokemusta sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy opetuksen, tutkimuksen, asiantuntijatyön sekä käytännön työn kautta. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu puutarha- ja luontoharrastuksissa.
Tiia Harju
Tiia Harju on kehittämisestä innostuva kuntoutusasiantuntija, joka on työskennellyt ammatillisen kuntoutuksen ja työeläkkeiden parissa vuodesta 2002. Tärkein tehtävä työssä on auttaa yritys- ja henkilöasiakkaita ammatillisen kuntoutuksen prosesseissa yhdessä työterveyshuoltojen ja Varman kuntoutuskumppaneiden kanssa. Tiiaa kiinnostaa työn ja hyvinvoinnin kysymykset laajasti. Aidosti tyytyväiset asiakkaat tuovat työhön iloa.