Suuri osa YELiä kohtaan esitetystä kritiikistä juontuu 2023 voimaan tulleesta uudistuksesta. Uudistuksen taustalla oli Finanssivalvonnan arvio, että eläkeyhtiöt olivat hyväksyneet työtuloja pääsääntöisesti yrittäjän oman arvion perusteella ilman sääntelyn edellyttämää harkintaa, mikä oli puolestaan johtanut laissa tarkoitettua alhaisempiin työtuloihin.
Lainsäätäjä halusi saada työtulot vastaamaan paremmin lain edellyttämää tasoa, ja niiden haluttiin myös reagoivan yrittäjän työpanoksessa tapahtuviin muutoksiin. Niinpä työtulon arvioinnissa käytettäviä tietoja täsmennettiin ja käyttöön otettiin työtulon säännölliset tarkistukset.
Uudistuksen jälkeen työtulon määrittelyä on kritisoitu yrittäjäjärjestöjen sekä tuoreeltaan ministeri Grahn-Laasosen toimesta mielivaltaisuudesta, koska vakuutusmaksuja voi joutua maksamaan ”tuloista, joita ei käytännössä ole”. Myös kansalaisaloite lähtee siitä, että nykyinen laki on epäoikeudenmukainen, koska yrittäjille vahvistettavat työtulot johtavat liian korkeisiin maksuihin yrittäjien todellisiin tuloihin nähden.
Tämä ongelma juontuu jo vuonna 1969 säädetystä yrittäjien eläkelaista. Sen mukaan työtulon tulee vastata palkkaa, joka olisi maksettava, jos samaa työtä suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö. Vakuutamme yrittäjän työpanoksen arvoa, emme todellisia tuloja. Tästä on seurannut, että työtulot ovat monilla pienituloisilla todellisia ansioita suuremmat ja toisaalta valtaosalla yrittäjiä todellisia ansioita pienemmät.
Työeläkeala on esittänyt ongelmaan samaa ratkaisua kuin kansalaisaloitekin eli yrittäjien vakuuttamista näiden todellisten tulojen mukaan. Selvityshenkilö Rantalan ehdottama hybridimalli olisi sekin merkittävä askel tähän suuntaan. Ansiovakuutus olisi yhdenvertainen, läpinäkyvä, helposti ymmärrettävä ja se mahdollistaisi maksun joustamisen tulojen muuttuessa. Monen yrittäjän kokema mielivaltaisuus poistuisi, kun vakuutusmaksut perustuisivat suoraan todennettuihin lukuihin.
Samalla on ymmärrettävää, että uudistaminen ei ole yksinkertaista. Myös yrittäjäkentän näkemykset jakaantuvat: Mikro- ja yksinyrittäjät MYRY ry on kannattanut todellisten ansioiden vakuuttamista, mutta Suomen Yrittäjät on päinvastoin vaatinut yrittäjille enemmän vapautta eläketurvan määrittämiseen. Myöskään ministeri Grahn-Laasonen ei ole lämmennyt ansiovakuutukselle, peläten sen johtavan vakuutusmaksujen kasvuun ja yritystoiminnan vaikeutumiseen. Toisaalta miljardisäästöjen keskellä on vaikea tehdä sellaistakaan uudistusta, joka kasvattaisi valtion osuutta järjestelmän kustannuksista. Näistä lähtökohdista kaikkia tyydyttävää ratkaisua on vaikea löytää.
Varman tehtävänä on toimia voimassa olevan lain mukaan yrittäjien eläkevakuutuksen toimeenpanijana. Odotamme hallituksen kertovan uudistuksesta viimeistään huhtikuun kehysriihessä, ja toteutamme mahdolliset muutokset, kun ne aikanaan tulevat voimaan.
Vaikka ministeri ilmoitti, ettei tehokas toimeenpano ole uudistuksessa itseisarvo, kannattaa muistaa, että yhtiön kannalta selkeästi toimeenpantava järjestelmä on todennäköisesti selkeä ja ymmärrettävä myös yrittäjälle. Toivomme, että YELiä pystytään uudistamaan luottamusta lisäävällä tavalla. Meille on tärkeää, että suomalaiset yritykset kasvavat ja menestyvät.
Sampo Varjonen
Sampo Varjonen (VTT) toimii Varman yhteiskuntasuhdepäällikkönä. Hänellä on laaja kokemus sosiaaliturvan tutkimuksesta sekä poliittisista asiantuntijatehtävistä. Sampon kiinnostuksen kohteita ovat sosiaalipoliittinen päätöksenteko sekä sosiaaliturvan rakenteet ja niiden pitkän aikavälin kehitys.