Eläketurvakeskus (ETK) on julkistanut uudet pitkän aikavälin laskelmat eli PTS-laskelmat lakisääteisten eläkemenojen ja etuustason kehityksestä. Kun edellisessä, 2022 tehdyssä laskelmassa oletettiin eläkemaksun nousevan vuosisadan jälkipuoliskolla, uuden laskelman mukaan maksussa olisikin laskuvaraa. 2040-luvulla maksu voisi olla tilapäisesti jopa pari prosenttiyksikköä nykyistä alhaisempi.
Muutos aikaisempaan on melkoinen, varsinkin kun viime vuodet on murehdittu syntyvyyden alenemisen vaikutuksista eläkejärjestelmälle. Tämä on myös huomioitu uuden laskeman lähtöoletuksissa. Maahanmuutto-oletus on kuitenkin aikaisempaa korkeammalla tasolla, mikä vaikuttaa työikäisten määrään ja siten maksutuloon. Eläkkeellesiirtymisiän odote on myös kasvanut ennustettua nopeammin, eli työurat ovat pidentyneet loppupäästä. Tuore eläkeuudistus mahdollistaa puolestaan suurempien sijoitustuottojen tavoittelun, mikä näkyy laskelmassa aikaisempaa suurempana tuotto-odotuksena.
Eläkkeistä käytävässä keskustelussa toistuu usein väite, että järjestelmää tulee sopeuttaa, koska työeläkemaksu ”nousee jatkuvasti” ja koska eläkkeet ovat merkittävin tekijä kasvavien sosiaalimenojen taustalla. Eläkevarallisuus ja siitä saatavat sijoitustuotot ovat kuitenkin mahdollistaneet työeläkemaksun pitämisen vakaana. Todellisuudessa maksu on tänään samalla tasolla kuin vuonna 2017.
Olemme toisin sanoen tilanteessa, jossa eläkeläisten määrä ja työeläkemeno (nyt 37 miljardia vuodessa) kasvavat edelleen, mutta maksutaso ei enää kasva. Päinvastoin maksua voidaan näillä näkymin tulevaisuudessa alentaa.
Leikataanko nuorilta?
ETK:n laskelma tipahtaa keskelle kiivasta keskustelua eläkejärjestelmän osallistumisesta velkajarrutalkoisiin. Useat ekonomistit ja poliitikot pääministeriä myöten ovat ehdottaneet varsinkin työttömyyden ajalta ja tutkinnoista karttuvien eläkkeiden poistamista. Näiden haasteena on leikkausten pitkä aikajänne.
Jos pidetään kiinni siitä, että jo karttuneet eläkkeet aiotaan edelleen maksaa, karttumien leikkaus kohdistuisi toistaiseksi toteutumattomiin tutkintoihin ja työttömyysjaksoihin, eli voittopuolisesti nuoriin. Vaikutukset eläkemenoon realisoituisivat siten vasta vuosikymmenten kuluessa.
Poliitikkojen pitäisi siis pystyä selittämään tämän päivän nuorille, miten heidän eläkkeidensä leikkaaminen 50 vuoden päässä auttaa hoitamaan julkisen talouden kriisiä tänään. Vaikka mainittuja karttumia ei työeläkemaksuista rahoitetakaan, tätä keskustelua ei helpota se, että eläkejärjestelmä itsessään on historiallisen hyvässä kunnossa.
Samaan aikaan harmitellaan sitä, että nuorten luottamus eläkejärjestelmään on romahtanut vain muutamassa vuodessa: tuoreimman eläkebarometrin mukaan alle kolmasosa alle 30-vuotiaista sanoo luottavansa eläkejärjestelmään. Vain viidennes uskoo, että eläkkeet pystytään maksamaan tulevaisuudessa. Osaltaan kyse lienee laajemmasta epäluottamuksesta hyvinvointivaltion instituutioihin, mitä globaalit kriisit, julkisen talouden ongelmat ja yleinen epävarmuus ruokkivat, mutta ehkä jatkuva puhe eläkejärjestelmän sopeuttamisesta kantaa tästä osansa.
Luonnollisesti ETK:n laskelmaan sisältyy paljon epävarmuutta. Se on kuitenkin paras mahdollinen arvio järjestelmän pitkän aikavälin kehityksestä, ja eläkkeitä kehitettäessä tulisi arvioida nimenomaan pitkän aikavälin vaikutuksia järjestelmän tasapainoon ja eri sukupolvien vastuisiin ja oikeuksiin. Näin turvataan myös järjestelmän legitimiteetti, jota luottamuksen lasku uhkaa nakertaa.
Sampo Varjonen
Sampo Varjonen (VTT) toimii Varman yhteiskuntasuhdepäällikkönä. Hänellä on laaja kokemus sosiaaliturvan tutkimuksesta sekä poliittisista asiantuntijatehtävistä. Sampon kiinnostuksen kohteita ovat sosiaalipoliittinen päätöksenteko sekä sosiaaliturvan rakenteet ja niiden pitkän aikavälin kehitys.