1. Älä kysy, älä kuuntele!
Jos työntekijä on sairauslomalla, ethän pidä yhteyttä ja kysele kuulumisia. Jo termi sairausloma kertoo, että kyse on lomasta – ei silloin saa häiritä! Työntekijä voi kokea tunkeilevana, jos soitat ja kerrot työpaikan kuulumisia ja mahdollisuuksista tukea työhön palaamista. Kuka nyt työpaikan kuulumisia haluaisi lomalla kuulla, ja ethän sinä edes tunne niitä työhönpaluun tukemisen keinoja, niin miten sinä niistä voisit kenellekään voi kertoa.
2. Ethän ennakoi?
Ei kannata varautua ja suunnitella etukäteen, miten työhönpaluuta voisi tukea kun sen aika on. Sehän tarkoittaisi, että pelkäät pahinta, etkä kuitenkaan usko, että työhön palaaminen onnistuisi. Ennemmin kannattaa laittaa kädet ristiin ja toivoa vaan parasta, koska jos ei yritä, ei voi myöskään epäonnistua. Sitä paitsi, kyllä ihminen sitten itse palaa töihin, kun työkyky on palautunut sataan prosenttiin, ja sen huonommalla työkyvyllä ei meille kannata töihin tulla!
3. Sopiminen on turhaa
Kun työntekijä sitten on palaamassa työhön, on täysin tarpeetonta sopia tukitoimista työkyvyn tukemiseksi. Meillä kaikki tekevät kaikkea ja kaikenlaisista tukitoimista sopiminen on epätasa-arvoista. Jos ei ihminen kykene olemaan töissä, niin työterveyshuolto hoitakoon. Ethän sinä ole lääkäri!
4. Kukaan ei saa tietää
Työntekijän palatessa töihin työyhteisölle ei kannata kertoa mitään. Ollaan vaan niin kuin mitään ei olisi, niin kukaan ei ihmettele ja kysele. Jos työntekijä itse haluaa jotain kertoa, kertokoon omalla ajallaan. On täysin tarpeetonta muiden työntekijöiden tietää, jos jotain erityisjärjestelyitä tehdään. Kyllähän he sitten huomaavat sen omalla työpöydällään. Ja ainakaan esihenkilön ei kannata ottaa mitään roolia tästä sopimisessa. Työntekijä saattaa vielä luulla, että haluat kertoa hänen kaikki salaisuutensa työyhteisölle.
5. Seuranta on nössöille
Kun töihin palataan, älä vaan erehdy tekemään mitään erityisjärjestelyitä työntekijän kanssa. Kehityskeskustelu käydään kerran vuodessa, ja muuten keskustellaan vain, jos HR käskee tai asiakkaat valittaa. Ei siis kannata sopia työhön paluun ensimmäisille viikoille mitään erillisiä seurantapalavereita, joissa keskusteltaisiin työkyvyn tuen tarpeista ja työn sujumisesta. Työntekijä on itse vastuussa työkyvystään, kyllä hän sitten sanoo, jos ongelmia.
Lupaan, että näillä vinkeillä pienennät työhön paluun onnistumisen todennäköisyyttä ratkaisevasti. Työkyvyn tuesta on todettu, että eri toimenpiteiden yhdistäminen parantaa onnistumisen todennäköisyyttä. Sama pätee tähän – mitä useampaa näistä toteutat, sitä varmemmin työhön palaaminen epäonnistuu!
Jos taas haluat tukea työhön palaamista, harkitse, kannattaisiko tehdä juuri päinvastoin.
Tiia Reho
Tiia Reho on lääketieteen tohtori, dosentti, työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on pitkä työkokemus sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta ja erityispätevyydet kuntoutuksesta, vakuutuslääketieteestä ja lääkärikoulutuksesta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy hyödyntäen laajasti eri verkostoja. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu urheilun ja ulkoilun parissa.