Työkyvyttömyyseläkkeelle voi päätyä monen reitin kautta. Osa työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista saa myönteisen päätöksen suoraan ilman työeläkeyhtiön myöntämiä aiempia etuuspäätöksiä. Selvitimme tutkimuksessamme, mitkä demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät ovat yhteydessä suoraan pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen. Lisäksi tutkimme, mitkä tekijät lisäävät todennäköisyyttä päätyä täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle osatyökyvyttömyyseläkkeen sijaan.
Tutkimusaineistona oli noin 13 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta vuosilta 2015–2022. Suoran työkyvyttömyyseläkkeen sai reilu kolmannes hakijoista, ja lähes 70 prosenttia sai sen täytenä.
Suoran työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä nostivat yli 55 vuoden ikä, sairauden vaikeusaste sekä tietyt diagnoosit
Tutkimuksemme mukaan eniten suoran työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä nostivat yli 55 vuoden ikä ja sairauden vaikeusaste sekä diagnooseista hermoston sairaudet ja kasvaimet. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä lisäsivät erityisesti miessukupuoli, vaikeaksi arvioitu sairauden vaikeusaste sekä yli kaksi aiempaa etuushylkäystä ennen työkyvyttömyyseläkettä.
Huolestuttavaa on havaintomme siitä, että huomattava osa yli 55-vuotiaista päätyi työkyvyttömyyseläkkeelle suoraan ilman aiempia työeläke-etuuksia.
– Onko niin, että työkykyhaasteiden kanssa sinnitellään liian kauan ja haasteisiin on reagoitu liian myöhään, tai eikö työkyvyttömyysriskissä olevia henkilöitä ole tunnistettu eikä siten osattu tarjota heille työkyvyn tukitoimia, pohtii tutkimuspäällikkö Auli Airila.
Yleisimmät työkyvyttömyyden syyt suoran täyden työkyvyttömyyseläkkeen saaneilla olivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt sekä kasvaimet ja suoran osatyökyvyttömyyseläkkeen saaneilla tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä hermoston sairaudet. Osa suorista työkyvyttömyyseläkkeistä on äkillisen, vakavan sairastumisen seurausta. Näitä sairauksia oli kuitenkin ainoastaan 20 prosentilla henkilöistä.
– Vakavissa sairauksissa suora työkyvyttömyyseläke on usein ainoa ratkaisu. Peräti 58 prosentilla työkyvyttömyyseläkkeen saajista pääasiallinen syy työkyvyttömyyteen oli kuitenkin tuki- ja liikuntaelinsairaus tai mielenterveyden häiriö. Näissä diagnoosiryhmissä on todennäköisesti huomattavasti henkilöitä, jotka olisivat voineet välttyä suoralta työkyvyttömyyseläkkeeltä, jos työkyvyn tukitoimia olisi hyödynnetty riittävän varhain, sanoo asiantuntijalääkäri Tiia Reho.
Työpaikoilla on keinoja tukea työntekijöiden työkykyä eri sairauksissa
Työpaikoilla on keinoja tukea työntekijöiden työkykyä eri sairauksissa. Esimerkiksi työn muokkauksella, psykososiaalisen työympäristön ja ergonomian kehittämisellä, korvaavan työn mallilla ja elintapainterventioilla voidaan tukea tuki- ja liikuntaelinten terveyttä sekä mielenterveyttä.
Vaikeakaan mielenterveyshäiriö ei aina ole työnteon este, ja työhön osallistumista, esimerkiksi osa-aikaisesti, olisi tärkeä vahvistaa myös mielenterveyshaasteissa. Tämä saattaa edellyttää kulttuurin muutosta ja ymmärrystä siitä, että työssä voi jatkaa haastavistakin mielenterveysongelmista huolimatta.
Myös ammatillinen kuntoutus on hyvä keino tukea työssä jatkamista. Tämä työkyvyn tukitoimi jää hyödyntämättä niillä, jotka päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle suoraan.
– Työkyvyttömyys tulee kalliiksi yksilölle, työnantajalle ja yhteiskunnalle. Siksi työkyvyttömyyden syihin olisi tärkeä päästä kiinni mahdollisimman varhain. Jos henkilö hakee työkyvyttömyyseläkettä ja saa sen suoraan, ollaan liikkeellä usein liian myöhään, korostaa johtava asiantuntija Riku Louhimo.
Tutkimuksemme tuottaa uutta tietoa työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvistä henkilöistä sekä syventää ymmärrystä tekijöistä, jotka erottavat suoran täyden ja suoran osatyökyvyttömyyseläkkeen saajat toisistaan. Tästä tiedosta on hyötyä, kun pyritään vahvistamaan työntekijöiden työkykyä ennakoivasti ja edistämään työurien pidentymistä.
Tutkimuksen tekijöiden Auli Airilan, Tiia Rehon, Henri Hautamäen ja Riku Louhimon vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli ”Suoraa työkyvyttömyyseläkettä ennakoivat sosiaaliset ja terveyteen liittyvät tekijät” on julkaistu Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehden ennakkojulkaisut-osiossa. Näköislehdessä artikkeli julkaistaan toukokuussa lehden 2/2026-numerossa.