Ammatillisen kuntoutuksen polut ovat yksilöllisiä. Se tekee kuntoutusasiantuntijan työstä mielenkiintoisen ja samalla sopivasti haastavan. Meillä Varmassa kuntoutusasiantuntijat kokoontuvat viikoittain pohtimaan yhdessä ratkaisuja kuntoutujien moninaisiin tilanteisiin. Tärkeää on yhteinen keskustelu ja oikeudenmukainen ratkaisulinja. Yhdessä oppiminen ja tiedon jakaminen ovat myös näiden pohdintojen ehdottomia hyötyjä.
Millaisia tapauksia on viime vuoden aikana ratkottu? Hyvin tyypillinen aihe liittyy kuntoutujan terveydentilaan ja soveltuvaan ammattiin suuntautumisen yhtälöön. Esimerkki tällaisesta pohdinnasta oli erään opettajan tilanne. Hän toivoi masennustaustastaan huolimatta lisäkoulutusta erityisopettajan ammattiin. Opettajan näkemys oli, että erityisopettajana hänellä olisi selkeämpi työnkuva ja hän työskentelisi pienemmässä ryhmässä ja tämä auttaisi jaksamaan työssä. Pohdimme, onko masentuneen opettajan paikka erityisopetuksessa. Päädyimme kuntoutujan kanssa yhteisymmärryksessä työstämään vaihtoehto beetä ja avuksi tähän kuntoutussuunnitelman laadintaan kuntoutuja sai kuntoutuskumppanin.
Säännöllisesti keskustelemme sisäilmaongelmista ja ammatillisen kuntoutuksen vaikutusmahdollisuuksista näissä tilanteissa. Ammatillisen kuntoutuksen ytimessä on kuntoutujalle soveltuvan työnkuvan löytäminen. Sisäilmasairastuneelle tarvitaan soveltuvan työnkuvan lisäksi soveltuva työskentelytila. Usein työpaikalla on kokeiltu työskentelyä monissakin eri työpisteissä, mutta sisäilmasta johtuva oirehdinta on tästä huolimatta vain jatkunut. Selvää on, että sisäilmaongelman korjaamisen vastuu on työnantajalla. Ja valitettavasti selvää on myös se, että ammatillisella kuntoutuksella on kovin vähäiset vaikutusmahdollisuudet varsinkin niissä tilanteissa, joissa herkistyminen sisäilman epäpuhtauksille on edennyt pitkälle. Sisäilmasairastunut on Verven Saara Haapalan sanoin pikemminkin ”työpaikkakyvytön” kuin työkyvytön.
Aika ajoin pohdimme opiskelevien kuntoutujien opintojen ohessa tekemää palkkatyötä. Työeläkekuntoutuksessa oleva voi olla opintojen rinnalla ansiotyössä henkilökohtaisen ansiorajansa puitteissa. Työmarkkinat tuntuvat vetävän aiempaa paremmin, ja yhä useammalle kuntoutujalle on tarjoutunut tilaisuus yhdistää opiskelua ja työntekoa. Haluamme tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia saada työkokemusta jo opiskeluaikana, koska tämä voi edesauttaa työpaikan saannissa valmistumisvaiheessa. Työeläkekuntoutus tukee kuitenkin vain päätoimista opiskelua. Jos työstä saatavat tulot nousevat yli ansiorajan, tulee opiskelijan ilmoittaa tästä työeläkeyhtiölle. Ennakoivalla yhteydenotolla vältytään ikäviltä takaisinperinnöiltä.
Tavoitteemme on, että työeläkekuntoutus on tuloksellista ja johtaa työelämässä jatkamiseen. Kuntoutusasiantuntijan työssä puntarointia aiheuttavatkin esimerkiksi ne työkokeilusuunnitelmat, joissa työkokeilun jälkeinen tilanne näyttäytyy kovin epävarmana. Työkokeilumahdollisuus saattaa järjestyä melko helpostikin. Tärkeää on kuitenkin saada selkeä suunnitelma siitä, mitä tapahtuu työkokeilun jälkeen. Voidaanko työjärjestelyjä jatkossakin toteuttaa? Onko työnantajalla mahdollisuus työllistää kuntoutuja kokeilun päätyttyä? Voisiko palkkatuki tulla kyseeseen ja onko sitä selvitetty? Vai onko jatkosuunnitelmana esimerkiksi oppisopimuskoulutus? Nämä kysymykset ovat tärkeitä jokaisen osapuolen näkökulmasta, mutta ennen kaikkea kuntoutujan itsensä kannalta.
Tässä pieni otos niistä arjen kysymyksistä, joita työssämme pohdimme. Viikoittaiset case-palaverimme ovat yksi elementti, joka mahdollistaa kuntoutusasiantuntijan työn tekemisen laadukkaasti ja vastuullisesti, arvojamme iloa ja intohimoa unohtamatta.
Anne Korhonen
Anne Korhonen toimii Varmassa kuntoutuspalvelupäällikkönä. Hänellä on 15 vuoden kokemus ammatillisesta kuntoutuksesta sekä asiantuntija- että esimiestyön näkökulmasta. Annea kiinnostaa työkykyyn ja työurien tukemiseen liittyvät asiat. Myös työeläkekuntoutuksen kehittäminen entistä tuloksekkaampaan suuntaan on lähellä Annen sydäntä.