Pidä huolta työelämän konkareista

Muuttuvassa työelämässä tarvitaan ketteryyttä ja kykyä sietää painetta ja keskeneräisyyttä. Konkareilla on usein resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta, joka on kasvanut kokemuksen ja iän myötä. Konkareilla on myös pitkän työuran tuomaa ymmärrystä muutosten vaikutuksista työhön ja taitoa hahmottaa kokonaisuutta. Kokemus tuo ongelmien ratkaisemisessa tarvittavaa näkemyksellisyyttä ja uskallusta ottaa puheeksi vaikeitakin asioita työyhteisössä.

Voimavarasta kannattaa pitää huolta ja panostaa konkareiden työkykyyn. Työturvallisuuslakiin tuli kesällä 2023 muutos, jossa työnantajan työturvallisuusvelvoitetta on tarkennettu. Lain tavoitteena on edistää 55 vuotta täyttäneiden työssä jaksamista ja vähentää varhaista työelämästä poistumista.

Ikääntymisen myötä tarve kuormituksen säätelylle ja työstä palautumiselle korostuu. Fyysinen toimintakyky heikkenee iän myötä, ja myös rasituksesta palautumiseen tarvitaan enemmän aikaa. Psyykkiset kuormitustekijät työssä voivat aiheuttaa uniongelmia sekä kognitiivisen toimintakyvyn laskua työuran loppupuolella. Riittävällä unella on suora yhteys palautumiseen ja työssä jaksamiseen. Pitkittyessään unen puute vaikuttaa elämänlaatuun ja voi aiheuttaa ahdistuneisuutta. Myös uudenoppiminen vaikeutuu, ja työmuisti saattaa heikentyä.

Palautuminen on kuin akkujen lataamista. Hyvä fyysinen ja psyykkinen tasapaino sekä riittävä palautuminen ja laadukas uni luovat pohjaa kestävälle työkyvylle myös konkareilla. Onnistunut palautuminen edistää hyvinvointia ja toimintakykyä.

Konkareilla on usein positiivinen asenne ja korkea motivaatio jatkaa työelämässä. Työuran loppupuolen suunnittelussa ja pidentämisessä on mahdollisuus hyödyntää erilaisia työelämän joustoja ja tukimuotoja. Jos konkarin työkyky heikkenee, voidaan sitä tukea työeläkeyhtiön keinoin yhteistyössä työnantajan ja työterveyshuollon kanssa.

Työeläkekuntoutujien keski-ikä on nousussa. Nykyään joka neljäs kuntoutuja on vähintään 55-vuotias. Työkyvyn haasteet kasvavat iän myötä, ja ammatillinen kuntoutus voi mahdollistaa työelämässä jatkamisen työkyvyn heikentymisestä huolimatta mahdollisimman pitkään. Vastuu oman osaamisen ylläpidosta ja kehittämisestä on jokaisella työntekijällä itsellään. Ammatillisen kuntoutuksen keinoin voidaan työntekijää auttaa tunnistamaan omat vahtuutensa ja nostamaan esille työelämässä saatua osaamista. Ammatillisen kuntoutuksen keinojen aktiivista hyödyntämistä myös konkareiden kohdalla puoltaa eläkeiän nousu ja se, että kevyempiin työtehtäviin pääsy ei yleensä onnistu ilman koulutuksen päivittämistä.

Konkarien kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkehakemuksissa nousee usein esille sinnittely eli pitkäaikaiset tuki- ja liikuntaelinvaivat. Sekä esihenkilön että työterveyshuollon olisi tärkeää saada tieto työkykyyn liittyvistä vaivoista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi terveystarkastuksessa tai esihenkilön ja työntekijän välisissä keskusteluissa. Jos oireet jatkuvat pitkään, työpaikan, työterveyshuollon tai työeläkeyhtiön keinoin on vaikeaa enää tukea työntekijän työelämässä jatkamista.

Osatyökyvyttömyyseläke on hyvä keino vähentää työstä aiheutuvaa kuormittuneisuutta työuran loppupäässä. Työnantajalle se on keino sopeuttaa työtä työntekijän terveydentilan mukaan. Osatyökyvyttömyyseläkkeen avulla kokeneiden työntekijöiden osaaminen ja kokemus säilyy yrityksessä.

Olen itse 58-vuotias, ja minulla on työ- ja toimintakyvyssäni iänmukaisia muutoksia: palautuminen on hitaampaa kiireisen työpäivän jälkeen, ja välillä on nivel- ja selkäkipua. Olen kuitenkin aina liikkunut säännöllisesti ja hakenut keinoja ylläpitää ja parantaa omaa työkykyäni. Minulla on myös hyvät unenlahjat eli työasiat eivät tule mukaan uneen.

Olemme yhdessä mieheni kanssa aloittaneet uuden harrastuksen, vaeltamisen. Haastavien alkukilometrien jälkeen koen onnistumisen ja uudenoppimisen iloa. 15–20 kilometrin päiväkävely painavan rinkan kanssa, tavaroiden purku leiripaikalla ja istuminen nuotiolla illan hämärtyessä tuovat minulle mielihyvän ja onnellisuuden tunnetta. Yö teltassa luonnon keskellä kauniissa kansallispuiston maisemissa on upea kokemus.

Tyttärentyttäreni rakastaa muumeja, kuten mummikin on lapsuudesta saakka tehnyt. Muumimammalla on paljon viisaita ajatuksia, ja nyt konkarina olen noudattanut yhtä hänen neuvoaan: ”Vahinko etteivät äidit saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.” (kirjasta Muumipappa ja meri, 1965). Uuden harrastukseni myötä olen todennut tämän itseni ikäisen neuvon hyväksi ja edelleen toimivaksi myös meille mummeille.