Eläkeuudistuksen keskeinen muutos koskee eläkevarojen sijoittamista. Lisäämällä sijoitusten osakepainoa pyritään saamaan lisää tuottoja.
Ehdotuksessa päädyttiin suosittamaan osakeriskin lisäämistä niin sanotun vastuuvelan osaketuottosidonnaisuuden (OLV) kasvattamisella 20 prosentista 30 prosenttiin(1). Lisäksi työeläkevakuuttajien sijoitusten vakavaraisuusvaateen niin sanottua turvaavuustasoa laskettiin 97 prosentista 95 prosenttiin, mikä mahdollistaa työeläkevakuuttajien sijoitusten riskitason noston nykyisestä. Turvaamistason määrittämiseen liittyy kuitenkin yhä epävarmuutta. Lasku 95 prosenttiin ei ole kiveen hakattu, mikäli tavoiteltuun riskitasoon arvellaan päästävän pienemmälläkin laskulla.
Työryhmän suositukset ovat perusteltuja työeläkejärjestelmän pitkän aikavälin tuottojen kasvattamiseksi sekä sijoitustoiminnan myötäsyklisyyden vähentämiseksi. Myötäsyklisyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä rahoitusmarkkinoilla taloudellisten suhdannevaihteluiden myötä tapahtuvia heilahteluja, jotka vaikuttavat eläkelaitoksen vakavaraisuuteen ja sitä kautta sijoitussalkun rakenteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osakekurssien noustessa vahvistuva vakavaraisuus rohkaisee lisäämään osakeriskiä ja vastaavasti kurssien laskiessa vähentämään sitä. Tällöin on ajoittain ajauduttu tilanteeseen, että osakkeita on jouduttu vakavaraisuuden turvaamiseksi myymään voimakkaan laskun jälkeen lähellä markkinoiden pohjia.
Pitkän aikavälin kehitys tukee sitä käsitystä, että suurempi osakeriskin kantaminen on nostanut sijoitustuottoja ja osakeriskin vähentäminen voimakkaan korjausliikkeen jälkeen on puolestaan leikannut tuottoja osakekurssien palautuessa nousuun. Korkeampi riskinkantokyky yhdistettynä haluun kantaa riskiä on siis tukenut pitkän aikavälin tuottokehitystä.
Huomiot työeläkevakuuttajien liiallisesta riskien karttamisesta viime vuosina ovat kuitenkin osittain liioiteltuja. Työeläkevakuuttajien sijoitusten riskipitoisuus on kasvanut selvästi finanssikriisiä seuranneesta ajasta niin korkeamman osakepainon kuin korkosijoitusten riskillisyyden perusteella.
Vuoden 2024 kolmannen vuosineljänneksen lopulla neljän työeläkeyhtiön painotettu osakepaino oli keskimäärin 52,4 prosenttia, kun se 15 vuotta aikaisemmin oli 26,6 prosenttia (Lähde: TELA). Lisäksi korkosijoitukset ovat painottuneet selvästi enemmän heikomman luottoluokituksen joukkolainoihin tai listaamattomiin yrityslainoihin. Myös muut sijoitukset, kuten hedgerahastot, saattavat olla nykyään aiempaa tuottohakuisempia. Näin ollen ehdotetut suositukset tukevat lähtökohtaisesti jo käynnissä olevaa kehitystä tuottohakuisempaan sijoitusallokaatioon sen sijaan, että ne johtaisivat radikaaliin muutokseen työeläkesijoitusten allokoinnissa.
OLV:n kasvattaminen 30 prosenttiin yhdessä turvaavuustason laskun kanssa tukevatkin eniten työeläkesijoittajien kykyä ylläpitää riittävän suuria osakepainoja markkinaturbulenssissa. Samalla se mahdollistaa vakavaraisuuden ripeän ja riittävän elpymisen markkinoiden kääntyessä takaisin nousuun. Toki osakemarkkinoiden nousu on ollut viime vuosina erittäin voimakasta ja keskittynyttä maantieteellisesti Yhdysvaltoihin samaan aikaan, kun nousun ajureina on toiminut poikkeuksellisen pieni joukko erittäin suuria yhdysvaltalaisia teknologiayhtiöitä. Lainsäädännön uudistamista ei voi kuitenkaan ajoittaa osakemarkkinoiden käänteiden mukaisesti, ja työeläkeyhtiöiden tulee itse päättää allokaatiopäätöksillä sopivasta riskitasosta niiden riskinkantokyvyn perusteella. Uudistus antaa kuitenkin paremmat edellytykset sille, että sijoitustoiminta on riittävän tuottohakuista ja ettei osakesijoituksia jouduta keventämään liikaa markkinoiden korjausliikkeissä. Ehdotetut muutokset ovat näin ollen hyvin perusteltuja ja luovat hyvän tasapainon sijoitusten tuottojen ja turvaavuuden väliselle tasapainolle.
1) Vastuuvelkaa arvostetaan OLV:n verran keskimääräisen työeläkevakuuttajan osaketuoton pohjalta, minkä seurauksena vakavaraisuuden näkökulmasta osakeriskiä voi ajatella olevan yksittäisellä eläkevakuuttajalla OLV:n verran vähemmän. Vastuuvelalla tarkoitetaan summaa, joka työeläkevakuuttajan on varattava kattamaan eläke-etuuksien maksua tulevaisuudessa.
Jarkko Soikkeli
Antti Paronen
Antti Paronen toimii Varmassa strategia- ja allokaatioryhmässä strategina. Hän on seurannut kohta 20 vuotta eläkesijoittamisen regulaatiokehitystä.