Luottamus eläkejärjestelmään puhuttaa – pitäisikö huolestua?

Suomalaisten luottamus eläkejärjestelmään on hienoisessa laskussa. ETK:n tuoreessa tutkimuksessa eläkejärjestelmää piti luotettavana reilu 60 prosenttia vastaajista, mutta vain neljäsosa uskoi, että eläkkeet pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa. Tätäkin harvempi uskoi eläkkeen takaavan tulevaisuudessa kohtuullisen toimeentulon. Saman suuntaisia tuloksia on saatu muissakin kyselyissä. Hiljattain EVA:n kyselyssä lähes puolet uskoi eläkejärjestelmien peräti romahtavan. Epäluottamus ei koskenut pelkästään nuoria, vaan 36–45-vuotiaistakin näin ajatteli lähes 60 prosenttia vastaajista.

ETK:n tutkimuksessa nousi esille myös nuorten lisääntynyt taloudellinen varautuminen eläkeaikaan. Mediassa ilmiö on kytketty nuorten pelkoon siitä, ettei eläkkeellä tule toimeen ilman omia säästöjä. Joidenkin kohdalla näin varmaankin on, mutta tätä on vaikea erottaa muusta säästämisen ja sijoittamisen suosion kasvusta. Esimerkiksi osakesäästötilejä on avattu jo yli 400 000, ja kolmannes niiden omistajista on alle 30-vuotiaita. Säästämisestä ja sijoittamisesta myös puhutaan perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa aivan eri tavalla kuin 20 vuotta sitten. On loogista, että lisääntynyt säästäminen näkyy myös ETK:n raportissa. Olisi kuitenkin erillisen tutkimuksen paikka selvittää, onko taustalla usko eläkejärjestelmän romahdukseen, laajempi epäluottamus koko hyvinvointivaltion turvaverkkoihin, halu rikastua tai kenties kaikki näistä.

Eläkejärjestelmä ei nimittäin ole luottamusvajeensa kanssa yksin. ETK:n tutkimuksessa sekä sosiaaliturvajärjestelmään että terveydenhuoltoon luotettiin eläkejärjestelmää vähemmän. Tilastokeskuksen Kansalaispulssissa terveydenhuollon luottamuksen lasku alkoi jo nelisen vuotta sitten koronapandemian pitkittyessä. Harva nuori uskoo myöskään saavansa riittävää hoitoa ikääntyneenä.

Näyttääkin siltä, että monien nuorten ja työikäisten on ylipäätään vaikea luottaa hyvinvointivaltion tukeen. Syitä voi arvailla, mutta globaalit kriisit yhdessä julkisen talouden ongelmien sekä mittavien sosiaaliturvaleikkausten kanssa ovat omiaan lisäämään pessimismiä. Myös 1990-luvun laman aikana luottamus eläkejärjestelmään oli alhaisella tasolla.

Huoli sosiaaliturvan ja palveluiden riittävyydestä voi olla tässä ajassa aiheellisempaa kuin huoli eläkkeistä. Viime vuosina poliittinen heiluriliike on voimistunut hallitusten peruessa edeltäjiensä toimia. Myös sosiaalivakuutusta koskeva päätöksenteko on muuttunut arvaamattomammaksi, eivätkä sosiaaliturvaetuudet enää tarjoa entisenkaltaista turvaa sosiaalisilta riskeiltä.

Tässä valossa eläkejärjestelmä erottuu edukseen. Niin paljon kuin eläkkeiden leikkaamisesta puhutaankin, tosiasiassa työeläkkeet ovat olleet suojassa poliittisilta tuulilta. Yksittäiset hallitukset eivät ole säätäneet eläke-etuuksia ja niiden saantiehtoja edestakaisin vuodesta toiseen kuten vaikkapa työttömyysturvassa, vaan työeläkejärjestelmää on uudistettu pitkäjänteisesti sen rahoittajia edustavien työmarkkinajärjestöjen neuvotteluiden kautta. Tällä vuosituhannella eläkeuudistuksia on tehty kerran vuosikymmenessä.

Parhaillaan valmisteltavana oleva eläkeuudistus on tästä hyvä esimerkki. Sen pontimena oli väestörakenteesta aiheutuva työeläkemaksun korotuspaine, ei tämän eikä seuraavankaan hallituskauden aikana vaan tulevina vuosikymmeninä. Uudistuksessa tätä painetta ei hillitä eläkeleikkauksilla vaan muutoksilla, joilla pyritään parantamaan eläkevarojen sijoitustuottoja.

Pitkäjänteisen uudistamisen hengessä näitä tuottoja ei myöskään kuluteta heti pois, vaan aiempaa suurempi osa eläkemaksuista rahastoidaan kasvamaan korkoa korolle, jotta tulevaisuudessa maksut voitaisiin pitää matalammalla tasolla. Vaikka usein manaillaan ”jatkuvasti nousevia” työeläkemaksuja, tosiasiassa nykyinen maksutaso saavutettiin jo kahdeksan vuotta sitten. Järjestöt korostivatkin eläkesopimuksessa yhteistä tahtoaan pitää työeläkemaksu vakaana myös tulevaisuudessa.

Epävarmuus tulevasta on monessa mielessä kasvanut, eikä sitä tule ohittaa olankohautuksella. Helsingin Sanomien uutisoinnissa eläkehuolien lähteinä mainittiin mm. eläkevarojen sijoitusriskit ja väestökehitys.

Varsinkin viime kuukausien pörssiheilunnan valossa sijoitusriskin lisääminen mietityttää monia. Usein tosin unohtuu, että riskiähän on otettu ja lisätty aikaisemmissakin eläkeuudistuksissa. Vaikka tämä on kasvattanut lyhyen aikavälin vaihtelua, pitkällä aikavälillä tuloksena on ollut parempi sijoitustuotto ja järjestelmän vahvistuminen. Uudistus myös vähentää sääntelystä aiheutuvaa myötäsyklisyyttä, jolloin lyhyen aikavälin heilahteluiden vaikutukset pitkän aikavälin tuottoon pienenevät.

Syntyvyyden lasku puolestaan herättää aiheellista huolta siitä, riittääkö tulevaisuudessa eläkkeille maksajia. Osaltaan tähän voi vastata maahanmuutolla. Tilastokeskuksen viimesyksyinen väestöennuste antoi tässä suhteessa liiankin positiivisen kuvan, mutta valtiovarainministeriön maltillisemmassakin skenaariossa maahanmuutto olisi jatkossa tasolla, joka ylläpitäisi kohtalaisen hyvin työikäisen väestön määrää. Suomen houkuttelevuus työskentelymaana on toki asia, johon voi poliittisilla päätöksillä vaikuttaa.

Eläkejärjestelmän romahdusta pelkäävät voivat lohduttautua myös sillä, että ansaittua eläkeoikeutta suojaa perustuslain takaama omaisuudensuoja. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että oikeus eläkkeeseen on osa työsuorituksen vastiketta, joka vain maksetaan myöhemmin. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa tämä oikeus otettaisiin meiltä pois muuten kuin äärimmäisen katastrofin oloissa.

Tulevaisuutta varten kannattaa varautua itsekin säästämällä, mutta paras turva eläkkeellä on omalla työllä kartutettu eläke. Sitä odotellessa eläkejärjestelmää tullaan varmasti jatkossakin huoltamaan määräajoin. Työmarkkinajärjestöt sitoutuivat eläkesopimuksessa tarkastelemaan muutostarpeita viimeistään vuonna 2035. Siihen voi jatkossakin luottaa, että eläkejärjestelmää kehitetään tulevaisuutta varten.