Hyvä uutinen on, että työpaikoilla on vaikutusmahdollisuuksia siihen, miten sujuvasti kuntoutus käynnistyy ja miten hyvin se pysyy raiteillaan. Tässä blogissa avaamme kolmea tärkeintä tutkimuksemme havaintoa ja konkreettisia toimia, joilla työpaikat voivat sujuvoittaa kuntoutujan omalla työpaikalla toteutettavaa työkokeilua ja tukea sen jatkuvuutta.
1. Viiveet syntyvät usein pienistä, mutta kriittisistä katkoista tiedonkulussa
Tekemiemme haastattelujen perusteella kuntoutuksen käynnistyminen viivästyy usein yllättävän arkisista syistä:
- työntekijä ei ymmärrä, että kuntoutuspäätöksen saamisen jälkeen hänen on itse oltava yhteydessä työeläkeyhtiön kuntoutusasiantuntijaan
- työnantaja ei tiedä, että työntekijä on saanut kuntoutuspäätöksen
- työterveyshuolto odottaa, että työnantaja ottaa seuraavan askeleen ja toisin päin.
Miksi tällä on väliä?
Pitkät viiveet heikentävät merkittävästi kuntoutuksen onnistumista. Mitä pidempään työntekijä on poissa työelämästä, sitä vaikeampaa työhön paluu on, ja samalla työkyky, osaaminen ja motivaatio voivat heikentyä.
Mitä työpaikka voi tehdä?
- Sovi työterveysneuvottelussa, miten toimitaan, kun työntekijä saa päätöksen ammatillisesta kuntoutuksesta. Sovi esimerkiksi heti päätöksen saamisen jälkeen lyhyt tapaaminen, jossa on mukana työntekijä, esihenkilö ja työterveyshuolto. Tämä yksinään ehkäisee jo suuren osan viiveistä.
- Varmista, että työpaikalla on alustava kuntoutus- tai työjärjestelysuunnitelma valmiina, jotta työntekijän kuntoutus voi alkaa mahdollisimman pian.
2. Tauot syntyvät usein terveydellisistä syistä, mutta myös työpaikan rakenteista
Tutkimuksemme mukaan noin joka kahdeksas kuntoutuja koki yhden tai useamman tauon kuntoutuksen aikana, yleensä terveyden heikkenemisen vuoksi. Tauko ei ole epäonnistuminen, mutta pitkittyessään se kasvattaa riskiä keskeytykseen ja heikentää motivaatiota.
Taukoja selittivät erityisesti:
- sairauden paheneminen tai riittämätön hoito
- psyykkisen jaksamisen romahtaminen työssäkäynnin rinnalla
- perhe- tai elämäntilanteen haasteet
- motivaatio-ongelmat ja epäselvät tavoitteet.
Syyt eivät rajoittuneet pelkästään terveydentilaan. Haastatteluissa korostuivat myös työpaikan arjen haasteet:
- työtehtävien liian nopea lisääminen
- vaatimukset siirtyä nopeasti täysiin työtunteihin
- huono työilmapiiri tai riittämätön tuki
- muutosneuvottelut ja työtilanteen epävarmuus.
Kun kuntoutus tapahtui kuntoutujan omalla työpaikalla, kuntoutuksen aloittamisen viive ja kuntoutuksen aikaiset tauot olivat harvinaisempia verrattuna uuteen työpaikkaan.
Mitä esihenkilö voi tehdä?
Pidä säännölliset keskustelut työntekijän kanssa, alussa hyvinkin tiheästi: Miten jaksaminen? Miten työ sujuu? Tarvitaanko työtehtäviin muutoksia?
- Reagoi ensimmäiseen merkkiin väsymisestä, oireilusta tai epävarmuudesta.
- Suunnittele työtehtävät niin, että kuormitus voi joustaa (esim. tunneittain, päivittäin tai viikoittain).
- Sovi selkeästi, miten työtehtäviä lisätään, ei liian nopeasti eikä mekaanisesti.
- Luo työpaikalle kulttuuria, jossa kuntoutuja voi kertoa vaikeuksista ajoissa ilman pelkoa leimautumisesta.
- Tunnista, että monella kuntoutujalla on “kaksi elämää” eli kuntoutus ja arjen kuormitus. Joustot auttavat pysymään mukana.
Jos taukoja kuitenkin tulee, käytä tauko hyödyksi. Joskus lyhyt hengähdys ja suunnitelman päivittäminen on juuri se, mikä estää kuntoutuksen keskeytymisen.
3. Yhteistyö on kuntoutuksen tärkein voimavara tai sen suurin jarru
Haastattelut osoittivat selvästi, että mitä parempi yhteistyö työpaikan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön välillä on, sitä sujuvampaa kuntoutus on. Kun yhteistyö ontuu, syntyy katkoksia, päällekkäisyyksiä ja väärinkäsityksiä. Yhteistyön toimiessa suunnitelmat selkeytyvät, prosessi etenee sujuvasti ja pienetkin ongelmat ratkaistaan nopeasti, ennen kuin niistä tulee syy keskeytykseen.
Työpaikan näkökulmasta tämä tarkoittaa:
- Pidä yhteys kuntoutujaan ja työterveyshuoltoon tiiviinä koko prosessin ajan, ei vain alkuvaiheessa.
- Tarkista kuntoutujan kanssa tilanne säännöllisin välein: mitä on sovittu, mitä on tapahtunut, miten jatketaan.
- Olkaa yhteydessä työeläkeyhtiön asiantuntijaan, jos ilmenee haasteita, älkää odottako.
- Sovi yhdessä “pelisäännöt” heti alussa: tavoite, aikataulu, roolit ja yhteydenpidon rytmi.
Pienikin epäselvyys voi viivästyttää kuntoutusta viikoilla.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa työpaikoille?
Kolme konkreettista oppia:
1. Ole tukemassa aktiivista kuntoutuksen käynnistymistä.
Sovi jo kuntoutuksen hakuvaiheessa kenelle työntekijä ilmoittaa kuntoutuspäätöksestä ja miten kuntoutus omalla työpaikalla käynnistyy sen jälkeen.
2. Rakenna kuntoutuspolku työpaikan sisälle.
Työpaikan omat työjärjestelyt ja työpaikkalähtöiset kokeilut ovat nopeampia, edullisempia ja usein vaikuttavampia sekä vähentävät taukoja merkittävästi.
3. Tee yhteistyöstä tapa, ei poikkeus. Sovi vastuista, aikataulusta ja seurannasta.
Työkyky on yhteispeliä: jos yksi osapuoli jää passiiviseksi, koko prosessi hidastuu.
Lopuksi
Kuntoutus ei ole vain yksilön matka. Se on työpaikan, kuntoutujan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön yhteinen projekti. Tutkimuksemme viesti on selvä: kun työpaikka toimii aktiivisesti, kuntoutus alkaa nopeammin, etenee sujuvammin ja johtaa useammin työhön palaamiseen.
Lue lisää tietokortistamme: Työpaikalla on keinoja sujuvan ammatillisen kuntoutuksen edistämiseen
Minna Savinainen
Minna Savinainen työskentelee tutkimuspäällikkönä Varman työkykypalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vaikuttavia eri tason keinoja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Minnaa kiinnostaa työkyvyn ja siihen liittyvien tekijöiden tutkiminen eri näkökulmista.
Tiia Harju
Tiia Harju on kehittämisestä innostuva kuntoutusasiantuntija, joka on työskennellyt ammatillisen kuntoutuksen ja työeläkkeiden parissa vuodesta 2002. Tärkein tehtävä työssä on auttaa yritys- ja henkilöasiakkaita ammatillisen kuntoutuksen prosesseissa yhdessä työterveyshuoltojen ja Varman kuntoutuskumppaneiden kanssa. Tiiaa kiinnostaa työn ja hyvinvoinnin kysymykset laajasti. Aidosti tyytyväiset asiakkaat tuovat työhön iloa.
Tiia Reho
Tiia Reho on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri. Hänellä on työkokemusta sekä yksityiseltä sektorilta että kunta-alalta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena Tiialla on työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden ehkäisy opetuksen, tutkimuksen, asiantuntijatyön sekä käytännön työn kautta. Näin siksi, että työkyvyttömyyden ehkäisy on eri toimijoiden – työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon sekä sosiaalivakuutuksen – yhteistyötä ja yhteinen asia. Tiian vapaa-aika kuluu puutarha- ja luontoharrastuksissa.