Osakuntoutustuki toi konduktöörin takaisin raiteille

Kello 6.26 Tampereelta Helsinkiin. Parin tunnin tauko, sitten kello 12.14 kohti Ylivieskaa. Pieni tauko, takaisin kohti Tamperetta, perillä noin kello 22. Siinä eräs Kristiina Lindforsin työpäivistä. Päivä on pitkä, mutta se ei haittaa:

‒ Olen päässyt osakuntoutustuen avulla takaisin työelämään. Se, että voin taas kuulua työyhteisöön, auttaa toipumisessa, hän sanoo painokkaasti.

Osakuntoutustuki tarkoittaa käytännössä määräajaksi myönnettyä osatyökyvyttömyyseläkettä.

Vakavat selkävaivat pakottivat Kristiina Lindforsin piteneville sairauslomille. Kolmisen vuotta sitten selkä äityi niin pahaksi, että Lindfors oli lähes liikuntakyvytön. Selkä operoitiin, ja alkoi hidas toipuminen.

Toipuminen on vielä kesken, mutta sinnikäs Lindfors on takaisin työssä, jossa hän viihtyy.
‒ Pidän asiakaskohtaamista, itsenäisestä ongelmaratkaisusta ja siitä, että ei ole kahta samanlaista päivää.

Lindfors aloitti paluunsa työhön työkokeilun kautta. Puolen vuoden aikana hänen työaikaansa nostettiin alun pienestä tuntimäärästä lähelle täyttä työaikaa. Selkä ei kuitenkaan vielä kestänyt kokoaikaista työtä. Tuli takapakkia.

‒ Kun se ilmeni, haimme Kristiinalle osakuntoutustukea, kertoo VR:n työkykypäällikkö Sanna Yrttiaho.

‒ Tarkkaan mietittiin, mikä on sopiva tuntimäärä työtunteja. Mihin pystyn niin, että pysyn toimintakykyisenä työssä ja sen ulkopuolella, Lindfors kuvaa.

Vajaassa vuodessa Lindforsin työaika on nostettu noin puoleen normaalista. Kolmen viikon jakson aikana hän tekee 60 tuntia töitä. Monesti se tarkoittaa alun esimerkin kaltaista pitkää työpäivää pari kertaa viikossa ja lepopäivää tai -päiviä niiden välissä.

Junan alustan sivuttainen liike on Lindforsin selälle haastavaa. Mitä nopeampi juna, sitä enemmän alusta heiluu. Nopeat kaksikerrosjunat, jotka porhaltavat 200 kilometriä tunnissa, ovat kaikkein hankalimpia.

‒ Työpäivää helpottaa se, että hoidan mahdollisuuksien mukaan vain junan alakertaa. Se heiluu yläkertaa vähemmän. Nostamisten kanssa pitää olla tarkkana. Jalkoja tukevat työjalkineet ovat elintärkeät. Päivän mittaan tulee monta askelta.

Omalla asenteella ja mielentilalla on toipumiseen ja työhön paluuseen suuri vaikutus, Lindfors sanoo kokemuksesta. Myös kehon kuntouttamisella on iso merkitys.

‒ Totta kai on toimittava sen mukaan, mitä pystyy tekemään, mutta on tärkeää tehdä sen mitä pystyy. Aika paljon on kiinni omasta motivaatiosta ja samoin tietysti työnantajasta. Työnantajan pitää ymmärtää tilanne ja tulla siinä vastaan.

VR:n palveluksessa on yli 7500 henkilöä. Yhtiöllä on pitkät perinteet työkykyjohtamisessa ja selkeät prosessit työkyvyn ylläpitämiseksi.

‒ Puhumme ammatillisesta kuntoutuksesta. Se voi tarkoittaa työkokeilua tai uudelleenkoulutusta. Niiden lisäksi hyödynnämme osakuntoutustukea työhön paluussa, jos työkokeilun aikana ei vielä päästä täyteen työaikaan. Ammatillisen kuntoutuksen määrä on kasvanut parin viime vuoden aikana, Yrttiaho laskee.

VR:llä hyödynnetään osakuntoutustukea tyypillisesti työkokeilujen jatkona. Osakuntoutustukea haetaan vuosittain noin 20 henkilölle.

‒ Sen avulla voidaan vielä tukea toipumista. Sen avulla työskentely sopii moneen tilanteeseen ja tehtävään. Sitä voitaisiin käyttää enemmänkin, Yrttiaho huomauttaa.

‒ Pyrimme tukemaan sitä, että työntekijä pääsee pitkältä sairauslomalta palaamaan hiljalleen työhön. Paras ratkaisu on se, että työntekijä voisi jatkaa omassa työssään. Osa-aikaisen työn järjestäminen voi olla haaste, mutta työtä koetetaan muokata työtekijän työkyvyn mukaiseksi.

Kristiina Lindfors ei näe työhön paluulle vaihtoehtoja.
‒ Tulin VR:lle 2009 ja päätin, että lähden vain eläkekahvien kautta vanhuuseläkkeelle. Minulla on edelleen se sama putkinäkö, hän nauraa.

‒ Toivon, että olen ennen pitkää täysin kuntoutunut ja konduktöörin työt jatkuvat täyspäiväisesti. Se on tähtäimessä. Tätä tietä ei ole vielä katsottu loppuun.