Näin ammatillinen kuntoutus työpaikalla onnistuu

Onnistunut ammatillinen kuntoutus tarkoittaa sitä, että kuntoutuja palaa itselleen sopivaan ja mielekkääseen työhön. Kun työpaikalla aidosti huomioidaan kuntoutujan tilanne ja mukautetaan työtehtäviä vastaamaan hänen tarpeitaan, hyötyvät molemmat osapuolet: kuntoutuja saa mahdollisuuden jatkaa työelämässä terveydentilalleen sopivissa tehtävissä, ja työyhteisö säilyttää työntekijän osaamisen sekä kykenee paremmin varautumaan tuleviin työkykyhaasteisiin. Samalla sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriskit sekä isoilla organisaatioilla eläkekustannukset pienenevät.

Vuonna 2024 noin kaksi kolmesta ammatillisen kuntoutuksen päättäneestä oli töissä. Erityisen hyvin ammatillinen kuntoutus onnistui heillä, jotka olivat itse hakeutuneet kuntoutukseen. Heistä 70 prosenttia palasi työelämään, kun taas työkyvyttömyyseläkkeen kautta kuntoutukseen tulleista vain 52 prosenttia palasi töihin. Tämä korostaa oikea-aikaisuuden merkitystä ammatillisen kuntoutuksen onnistumisessa: mitä nopeammin työkyvyn haasteet tunnistetaan ja työntekijälle tarjotaan yksilöllisesti räätälöityjä tukitoimia tiiviissä yhteistyössä esihenkilön, työterveyshuollon ja muiden asiantuntijoiden kanssa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet kuntoutuksen onnistumiselle.

Oma tutkimuksemme osoitti, että työpaikalla on keskeinen rooli ammatillisen kuntoutuksen onnistumisessa. Omalla työpaikalla kuntoutuneista kolme neljästä ja uudella työnantajalla kuntoutuneista kaksi kolmasosaa palasi töihin. Jokainen kuntoutuja on erilainen, ja siksi myös tukitoimien tulee olla yksilöllisiä. Työtehtävien, työaikojen ja työpisteen muokkaaminen kuntoutujan terveydentilan mukaan on usein avain onnistumiseen. Lisäksi kuntoutujalle tulee mahdollistaa realistisia ja hänen terveydentilalleen sopivia työtehtäviä. Yhteistyö erityisesti esihenkilön, kuntoutujan ja työterveyshuollon välillä on tärkeää. Yhdessä voidaan miettiä ratkaisuja ja arvioida, milloin kuntoutus on ajankohtaista, millaisia tukitoimia tarvitaan ja miten niiden toteutumista seurataan. 

Onnistuminen edellyttää työpaikoilta:

• Aitoa kiinnostusta kuntoutujan tilanteeseen ja realistisia, terveydentilalle sopivia työtehtäviä.
• Selkeää viestintää siitä, että kuntoutuja on tervetullut ja arvostettu osa työyhteisöä.
• Esihenkilön aktiivista tukea ja työyhteisön hyväksyvää ilmapiiriä, jotka ylläpitävät kuntoutujan motivaatiota ja rakentavat luottamusta.
• Varhaista tunnistamista ja reagointia työkyvyn heikkenemisen merkkeihin sekä avointa keskustelua ja yhteistyötä työterveyshuollon kanssa.
• Ymmärrystä ammatillisesta kuntoutuksesta, sen keinoista ja mahdollisuuksista sekä myönteistä asennetta osatyökykyisyyttä kohtaan.
• Toimivaa yhteistyötä työpaikan, työterveyshuollon ja muiden toimijoiden välillä, mihin kuuluu selkeät roolit ja vastuut sekä yhteinen tavoite. 

On tärkeä tehdä analyysi työkyvyn haasteesta ja sen ennusteesta, koska se määrittää sitä, mitä pitää tehdä ja kuinka pitkän aikaa. Ammatillisen kuntoutuksen tavoite on turvata työuraa vanhuuseläkkeelle saakka, ja siksi on tärkeä varmistaa, että suunnitelma on tehty jäljellä olevaa työuraa silmällä pitäen. Oman työpaikan ratkaisut ovat ensisijaisia, mutta se ei aina tarkoita omaan työhön palaamista. Joskus uusi ura voi löytyä yllättävän läheltä, mutta silti uudesta tehtävästä, joka sopiikin terveydentilalle. Työkokeilu on yksi ammatillisen kuntoutuksen yleisimmistä keinoista, ja se mahdollistaa uusien tehtävien kokeilemisen vailla riskejä. Kuntoutujalle se tarjoaa turvallisen tavan palata työelämään, kokeilla uusiakin tehtäviä ja vahvistaa luottamusta omaan työkykyyn.

Ammatillisen kuntoutuksen onnistuminen ei ole sattumaa, vaan se rakentuu työpaikan kulttuurista, jossa psykologinen turvallisuus ja ratkaisukeskeisyys näkyvät arjen käytännöissä. Ennakoiva työkykyjohtaminen on keskeistä: kun työn muokkaamisen mahdollisuuksia pohditaan etukäteen ja esihenkilöillä on käytössään selkeät työkalut, kuten varhaisen tuen keskustelut ja jäsentelymallit erilaisiin työkyvyn haasteisiin, voidaan välttää pitkittyneet poissaolot ja raskaat ratkaisut. Kun työpaikalla on selkeät käytännöt ja esihenkilöillä valmiudet tukea työn muokkausta, kuntoutus ei tunnu irralliselta prosessilta vaan luontevalta osalta työkyvyn johtamista. Näin tiivisti asian Fazerin työkykypäällikkö Veera Parkkinen marraskuussa järjestämässämme webinaarissa.

Henkilön oma motivaatio on kuntoutuksen onnistumisen kulmakivi, korosti puolestaan Mehiläisen työelämäpalveluiden avainasiakaspäällikkö Heli Jurva. Kuntoutuja tarvitsee esihenkilön tukea, työyhteisön kannustavaa ilmapiiriä sekä työterveyshuollon asiantuntemusta oikea-aikaisen kuntoutuspolun tueksi. Jos yrityksellä on oma työkykypäällikkö, niin hän auttaa haastavissa tilanteissa. Työkokeilusta sovitaan aina työterveysneuvottelussa. Hyvä valmistautuminen ja luottamuksellinen keskustelu työterveysneuvottelussa auttavat realistisen, onnistuneen työkokeilun suunnittelussa. Kun kaikki osapuolet sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen, kuntoutuspolku voi avata uusia työuramahdollisuuksia yrityksen sisällä. Kun kaikki toimivat saumattomasti yhdessä, syntyy tekoja ja kulttuuri, jossa kuntoutus ei ole poikkeus vaan luonnollinen osa työpaikan arkea.

Ammatillisen kuntoutuksen toimintaympäristö on murroksessa: tuetun työllistymisen väylät ovat kaventuneet, kuntoutujien tarpeet monipuolistuneet ja hylkäyspäätösten määrä kasvanut. Samalla työelämässä korostuu tarve todellisille työllistymispoluille ja yksilöllisille ratkaisuille. Nyt työpaikoilla on ainutlaatuinen mahdollisuus olla suunnannäyttäjiä – rohkeus kokeilla uusia toimintatapoja, avoin ilmapiiri ja aito tuki voivat tehdä paluun työelämään mahdolliseksi yhä useammalle.

Onnistunut kuntoutus on yhteinen tavoite ja ennen kaikkea yhteispeliä, jossa työpaikan rooli on ratkaiseva.